Ja niin se nyt viimein alkaa olla ohi, paaston aika. Mitä tästä nyt sitten loppupeleissä jäi käteen? Kait jonkinverran jotain uutta, jonkinverran jotain selkeytynyttä, jonkinverran jotain josta erkani. Jonkinverran jotain muuttui, jonkinverran jossain kehittyi, jonkinverran taas huomasi tarvitsevansa kehittymistä eteenpäin.

Mutta tarjosiko paastonaika jotain uutta? Kenties. Ehkä en huomaa mitään muutosta, ainakaan vielä, ehkä jotkin muutokset ovat tapahtuneet lähes luonnollisesti. Paljon ainakin on tapahtunut, jotain mitä jaksoi odottaa ja toisinaan taas odottamatonta, joka osasi yllättää viimehetkeen asti.

Joskus elämässä on näemmä ajettava kuoppaan tiessä, että saa säätönamikoiden valot palamaan ohjaustaulussa.

J-With!

~Karmiininpuna out.