Ensimmäinen kerta

Kirjoittaja:
Lisätty:
15.06.10 16:54
Katsottu:
601

Pistä tikku ristiin!

Seurakunnissa on paljon "nukkuvia jäseniä", joilla olisi paljon annettavaa kirkon asioista päättämiseen. Vaikka kirkollisveroa maksetaan, ei osallistuminen seurakuntaelämään kuulu omiin kuvioihin. Kirkko kuitenkin koskettaa elämäämme eri yhteyksissä ja sen työtä pidetään tärkeänä.

Diakoniatyö järjestää leirejä eläkeläisille ja kehitysvammaisille. Lapset pääsevät harrastamaan ja tapaamaan kavereita päiväkerhoon, muskariin tai kesäleirille. Hautausmaat pysyvät kunnossa. Ripareilla nuoret oppivat uskosta ja elämästä hyvässä ilmapiirissä. Seurakunnan työntekijät auttavat kun isompi tai pienempi kriisi sattuu kohdalle. Kirkko käyttää ääntään yhteiskunnallisessa keskustelussa erityisesti silloin, kun yhteisvastuusta ollaan tinkimässä.

Seurakunnan luottamushenkilönä toimiminen on yksi vapaaehtoistoiminnan muoto. Ilman yhteistä päätöksentekoa eivät yllä listatut asiat olisi välttämättä mahdollisia. Kirkko on jo lähellä meitä! Enää tarvitsee vain huomata ja hyödyntää sen tarjoamat mahdollisuudet.

Seurakuntavaaleista puhuminen tuo kirkkoa hyvällä tavalla julkiseen keskusteluun. Kirkolle ei ole häpeä perustella oman olemassaolonsa tärkeyttä. Sensaatiohakuisen mediahuomion vastapainoksi positiivisista asioista kannattaa ylpeästi pitää meteliä.

Seurakunta voi vaikuttaa meidän elämäämme ja me voimme vaikuttaa seurakunnan elämään. Tämä viesti on tarkoitettu ihan jokaiselle kirkon jäsenelle, niin ”nukkuvalle” kuin aktiivisemmallekin. Ne, joita ei seurakuntien toiminnassa tavoiteta viestiä kuulemaan, ansaitsevat kuulla sen puskaradion tai julkisten viestimien kautta.

Potentiaalisimmat ehdokkaat ja aktiivisimmat vaalipromoottorit löytyvät suureksi osaksi jo seurakuntien toiminnasta. Siksi jokaisen seurakunnan työntekijän tulisi heittää vettä vaalimyllyyn eikä vain tyytyä selailemaan vaaliesitettä. Viestiä on vietävä eteenpäin etenkin nuorten toiminnassa, mistä löytyy vaikka kuinka monta ehdokasta, äänestäjää ja kasapäin painavia mielipiteitä. Mitä jos jokainen ikäluokka riparilla ja nuortentoiminnassa saisi kuulla mihin, miksi ja miten seurakunnassa vaikutetaan? Ehkä tulevaisuudessa megavaalikampanjoista voitaisiin luopua kun demokratiaan kannustaminen olisi luonnollinen osa kirkon viestiä nuorille.

Nuorena seurakuntalaisena olisi hyvä idea kannustaa kavereita ehdolle tai lähteä itse mukaan. Kyse ei ole presidentinvaaleista, vaan jo parillakymmenellä äänellä voi päästä läpi. Porukassa on voimaa! Myös oman seurakunnan työntekijälle kannattaa mennä juttelemaan ja kysyä, mitä vaalien onnistumisen eteen voitaisiin paikallistasolla tehdä. Maaperä on suotuisaa uusille avauksille, kiitos seurakuntavaalien saaman mediahuomion ja siitä virinneen keskustelun.

Vielä on kesää jäljellä... Ja ehdokkasasetteluakin 15.9. asti! Älä kuitenkaan nuku onnesi ohi vaan aktivoidu tärkeän asian puolesta.

Kaverini poseerasi lomafiiliksissä hieno kampanjapaita päällä.