Kotimaansa menestyksekkäitä juoksuvuosia kaipaava Martti on keski-ikäinen perheenisä suurten suunnitelmien edessä. Hän on päättänyt vakaasti istuttaa ihailemansa elämäntavan, juoksun, tyttärensä sekä vaimonsa arkirutiineja sotkemaan. Kummallista kyllä, nykyajan Big Brotherit ja joukkuepelit tuntuvat kiinnostavan niin uutta, kuin vanhaakin sukupolvea enemmän kuin Kolehmaisen kultamitalit. Tilannetta pahentaa vielä perheen lahjakkaan juoksijalupauksen mystinen katoaminen kisamatkalla.

Apuun ryntää Martin teini-ikäinen tytär Heidi, joka päättää tarttua haasteeseen ja juosta isänsä ylös masennuksesta. Yhä maanisemmiksi muuttuvat harjoitusohjelmat ovat kuitenkin suistaa nuoren tytön pois kaiken normaalin parista. Tilanne purkautuu yhtenä melodramaattisena tulivuorena, jonka pahin ongelmakohta ei suinkaan ole maitohapot. Isänsä suurta unelmaa eläen Heidi huomaa pian kaveripiirinsä supistuneen juoksulegendojen alta, eikä Vasaloilta ja Vainiolta säästy enää oman huoneen seinätkään.

Maaninkavaara kertoo humoristiselta pohjalta loppujen lopuksi melko tunnepitoisista asioista. Romaaniin on iskostettu mielenkiintoinen vastakkainasettelu, jota seurataan Huttusten perheen isän ja Heidin näkökulmasta. Vuorottain luettaviin monologeihin syventyvä löytää kattavan juoksijasanaston lisäksi myös oivallisen juonen. Erityisen ilahduttavaa kirjassa on sen soveltuvuus laajalle lukijakunnalle, eikä päähenkilön kautta ilmenevä fiksaatio juoksuun sulje pois niitä, joita urheilu ei juurikaan kiinnosta.

Nuoren arkielämän sekä suomalaisen urheiluhulluuden yhteensovituksen summana ei kuitenkaan synny kovin kaunista jälkeä, sillä niin tyttären kuin isänkin silmissä siintää erilaiset tavoitteet. Martti patistaa uutta juoksukokelastaan pitkin Maaninkavaaran peltoja, vaikka Heidin mielessä liikkuu poikaystävä Sakke sekä pyrkiminen taidelukioon. Myös kotirintamalla tilanne kärjistyy entisestään, sillä Martin sulkeutuminen omaan maailmaansa on viedä muun perheen luovuttamisen partaalle.

Romaanin takakansi lupailee hulvatonta lukupakettia, jonka kriitikot mainitsevat sisällöltään ironiseksi ja älykkääksi. Maaninkavaarassa ei kuitenkaan lauota pelkkiä puujalkavitsejä, sillä se tarjoaa kevyttä lukemista myös merkityksellisessä mielessä.

Miika Nousiainen: Maaninkavaara
Otava 2009

Juoni

Huumori
Kokonaisuus