hakunila2_paakuva
Isosten messu

Hakunilan seurakunnassa Vantaalla viikkomessujen järjestäminen on osa isoskoulutusta. Isoset hoitavat kaikki messun tehtävät musiikista Raamatun lukuun ja ehtoollisen jakamiseen työntekijöiden pienellä avustuksella.

Torstai-iltana syksyinen vesisade piiskaa Hakunilan kirkkoa. Parkkipaikka on autio, mutta sisältä kuuluu iloista jutustelua. Hakunilan seurakunnan isoset ovat tulleet paikalle tuntia ennen viikkomessun alkua valmistautumaan työtehtäviinsä.

Hakunilan seurakunnan isoskoulutus on jo usean vuoden ajan aloitettu puolituntiseen viikkomessuun osallistumalla. Tästä syksystä lähtien viikkomessu on entistäkin tiiviimpi osa isoskoulutusta, sillä messun järjestelyistä vastaavat isoskoulutuksen nuoret yhdessä ohjaajien kanssa.

”Olemme nuorisotyönohjaaja Jouko Saaren kanssa unelmoineet jo kahdeksan vuotta jumalanpalveluksesta, jota isoset olisivat vahvasti tekemässä ja joka olisi osa isoskoulutusta. Nyt se on toteutunut”, kertoo pappi Salla Poropudas tyytyväisenä.

 Isoset keskiössä 

Hakunilassa isoskoulutuksessa ovat mukana lähes kaikki seurakunnan toiminnassa aktiivisesti mukana olevat nuoret; onpa joukossa jopa viidennen vuoden ja sitä vanhempia isosia. Isoskoulutuksen aikana kolmannen vuoden ja sitä vanhemmille isosille on omaa ohjelmaansa, minkä lisäksi he voivat olla mukana kouluttamassa nuorempia. Myös viikkomessun tehtävät jaetaan nuorten kesken osin iän ja kokemuksen mukaan.

Kirkkokuoro koostuu pääosin toisen vuoden ja sitä vanhemmista isosista, ja sitä säestämässä on nuorten ja työntekijöiden muodostama bändin. Vanhemmat isoset hoitavat muun muassa tervetulleeksi toivotuksen, lukevat raamatuntekstiä, osallistuvat saarnan asemesta pidettävään puheeseen ja heijastavat laulujen sanat seinälle. Täysi-ikäiset ehtoolliskoulutuksen käyneet nuoret saavat myös osallistua ehtoollisen jakamiseen työntekijöiden rinnalla.

”Nuoret ovat lähteneet mukaan tosi innolla. Olemme pyrkineet luomaan myös konfirmaatiomessuihin sellaista perinnettä, että konfirmoitavat ja isoset ovat hyvin vahvassa roolissa messun toteuttamisessa”, kertoo Salla Poropudas.

Nuorten työpanoksen hyödyntämisessä ei ole kyse seurakunnan työvoiman säästämisestä, sillä paikalla on yleensä neljä työntekijää: kaksi pappia, nuorisotyöntekijä ja kanttori. Työntekijöiden sijaan keskiöön on kuitenkin nostettu nuoret antamalla heille vastuuta toteutuksesta.
”Helppo tapahan olisi se, että me työntekijät tehtäisiin tämä keskenämme ja muut olisivat hiljaa penkissä, mutta siihen emme halua lähteä", toteaa Poropudas.

 Messu josta ei voi myöhästyä 

Kolmannen vuoden isoskoulutuslaiset Rasmus Simell, 16, ja Samuli Koskenneva, 17, ovat viikkomessujen vakiokävijöitä. Kun Fleim oli seuraamassa viikkomessua lokakuisena torstaina, oli Rasmuksen tehtävänä osallistua papin kanssa puheeseen ja Samulin heijastaa laulunsanat seinälle. Aikaisemmin he ovat olleet myös soittamassa, laulamassa ja toivottamassa ihmisiä tervetulleiksi viikkomessuun. Molemmat ovat käyneet aiempinakin vuosina viikkomessussa, mutta sen järjestelyihin osallistuminen on tuonut mukanaan ainakin yhden muutoksen.
”Aikaisemmin saatoin tulla välillä vähän myöhässä, mutta nykyään ei oikein voi, kun täytyy tulla valmistelemaan etukäteen”, kertoo Samuli virnistäen.

Isosten järjestämä viikkomessu on kaikille avoin, ja kirkon penkeissä istuu ensimmäisen vuoden isoskoulutuslaisten lisäksi muun muassa kirkkokuorolaisia ja aikuisrippikoululaisia. Isoskoulutuslaisten osallistumista viikkomessuun ei erityisemmin kytätä, vaan luotetaan viikkomessun houkuttelevuuteen:
”Siellä on riparilta tutut laulut, ja uskon isosten arvostavan mahdollisuutta päästä ehtoolliselle. Myös nuoren osuutta puheesta pidetään kiinnostavana”, kertoo Poropudas.
Niin tänäänkin: Samuli kertoo opettajastaan, jota onnettoman sattumuksen kautta heitti vahingossa märällä taulusienellä naamaan. Ja mitä teki opettaja? Nappasi taulusienen ja heitti vain takaisin Rasmukselle. Siinä esimerkkiä armeliaisuudesta muillekin.

Hakunilan seurakunnan viikkomessu
Hakunilan kirkossa torstaisin klo 18