Demon Hunter - True Defiance

truedefiance

 

Askel hyvässä taaksepäin

Jossain asennemetallin, thrashin, death metallin ja melodisen rockin välisillä harmailla alueilla liikkuva demoninmetsästyspartio tarjoaa uudella lätyllä todella tiukkaa, rankkaa ja tinkimätöntä tavaraa, eikä soundipuolikaan tällä kertaa niin paljoa riso.

Mukana on nyt kauan kaivattua lämpöä ja luonnonläheisyyttä, eikä meininki jää kaukaisen kliiniseksi hiomapöydän tusinatuotteeksi. Suhteellisen helposti lähestyttävästä musiikista voidaan kuitenkin edelleen puhua.

Levyllä huutopuoli on selkeässä enemmistöasemassa, eivätkä silloin tällöin äänikuvassa piipahtavat laulumelodianpätkät herätä tällä kertaa huonoja fiiliksiä. Parhaimmillaan Demon Hunter kuulostaa "isoveljiltään" Living Sacrificelta.

Demon Hunterin perustaneet Clarkin veljekset vaikuttivat muuten 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun vaihteessa todella loistavissa kristillisissä hardcore- ja metalcore-bändeissä kuten Focal Point ja Training For Utopia (omaperäisen raskaan musiikin ystävät, tsekatkaa!). Tänä päivänä Demon Hunterissa on veljeksistä jäljellä Ryan. Don jätti bändin vuonna 2009 keskittyäkseen graafiseen suunnitteluun ja perhe-elämään.

Takaisin uuteen levyyn. True Defiance on mainio paketti, jonka jo moneen kertaan kuullut riffit ja melodiat eivät haittaa, koska kokonaisuutena paketti on askel takaisin orgaanisempaan ja samalla tiukempaan suuntaan. Vihaista musiikkia, armollista sanomaa. Sanoituspuolikaan ei jätä kylmäksi liioin kristittyä kuin uskomatontakaan.

Leyvn hengähdystaukoina biisit Tomorrow Never Comes ja Dead Flowers.

 

demonhunter.net

Musiikki
arvio_plus arvio_plus arvio_plus arvio_plus arvio_miinus
Sanat
arvio_plus arvio_plus arvio_plus arvio_plus arvio_miinus
Tiukkuus
arvio_plus arvio_plus arvio plus arvio plus arvio plus



Evanescence-tyyppisen naislaulajan liidaama jenkkiyhtye Fireflight jatkaa melodisten nyky-amerikkarock-julkaisujen sarjaa Now-levyllään, joka on bändin viides tuotos. Suorina ja menevinä poljentoina kulkevat kappaleet syöttävät kuulijalle hittiä toisensa perään. Samaa helposti lähestyttävää koukku-kertosäe -linjaa edustaa mm. hiljattain Fleimissä arvioitu Kutless sekä viime syksynä Maata Näkyvissä –festareilla nähty Skillet.

 

Fireflight ei tarjoa tähän porukkaan juuri mitään uutta. Biisit ovat jälleen kerran todella ammattitaidolla tuotettuja ja hieman liiankin loppuun asti kiillotettuja, kulkien samalla tutulla ja ennalta arvattavalla hittikaavalla. Levyä kuunnellessa tuntuu, että säkeistön jälkeen on aina hirvittävä kiire koukkuiseen kertosäkeeseen – kuulijalle halutaan tarjota kaikki tässä ja nyt heti. Ei juurikaan pureskeltavaa.

 

Levyn ansioksi on kuitenkin luettava se, että tässä kokonaisuutena raskaat ja kevyet kappaleet leikittelevät hienosti ja toimivasti keskenään, antaen moneen kertaan kuultuun meininkiin onnistuneen vaihtelun vibaa. Siitä huolimatta levyn tasapaino pysyy hyvällä tavalla jännitteisenä kasassa. Onneksi tämäkin levy paranee yhä useammalla kuuntelukerralla.

 

Sanoituspuolella ei kuulijan tarvitse myöskään hirveästi arpoa tai pohtia – perus englanninkielen taidolla saa suomalaiskuuntelijakin levyltä sanomansa vaivatta irti. Lyriikat tarjoavat paikoin kuitenkin mielenkiintoisia pointteja uskosta, eikä kokenut bändi ole onneksi mennyt yli aidan matalimmasta kohdasta. Pohdintaa ja mielenkiintoa on oltava, koska musiikillisesti Now on hyvin nopeasti loppuun kulutettu, joskin ehdottoman laadukas ja menevä paketti.

Sinun täytyy kirjautua kommentoidaksesi