The Hillman Hunter - Taivaankappaleita
- Tietoja
- Julkaistu keskiviikko, 28 syyskuu 2011 01:00
- Kirjoittanut Tuomas Auvinen
Huumoria vai ei?
Suomigospelin outo lintu The Hillman Hunter julkaisi kevään päätteeksi esikoisalbuminsa. Menevään suomirockmeininkiin hommansa pohjaava yhtye tarjoilee paketin, joka hämmentää monellakin tavalla.
Ensimmäinen hämmennyksen aihe nousee siitä, että kappaleet ja soitanto kuulostaa jopa liian tavalliselta ollakseen tavallista. Vertailukohtaa voisi etsiä esimerkiksi Eppu Normaalista. Periaatteessa raskaankevyt pop/rock jyllää kivasti eteenpäin ja levyllä on hyvät hetkensä. Silti särmä ja koukuttavuus pitäisi saada biiseihin lisää, eikä sitä tällä haavaa löydy riittävästi. Levyn voi kuunnella alusta loppuun keskittyneestikin ilman, että juuri mitään jää mieleen.
Toinen hämmennyksen aihe nousee siitä, ettei kuunnellessa oikein tiedä, pitäisikö koko hommaan suhtautua huumorilla vai tosissaan. Toiset biisit vaikuttavat pyrkivän hyvinkin vakavasti otettaviksi, jolloin ongelmaksi muodostuvat ilmeisesti tahattomat muun muassa laulusoundeista ja muista teknisluonteisista suorituksista muodostuvat huumorinkukkaset. Jotkut biisit taas ovat selvästi huumoriksi tarkoitettuja, mutteivät kuitenkaan saavuta riittävän hauskaa tasoa oikeasti naurattaakseen kuulijaa.
Levyn upeimmat elementit löytyvät soolokitaristi Heikki Hännisen kerrassaan upeista ja todella monipuolisista kitaraosuuksista. Eniten parantamisen varaa jää soololauluihin, jotka kuulostavat kauttaaltaan hiukan epävarmoilta ja joista ei löydy riittävästi ilmaisuvoimaa, mitä niillä ikinä sitten yritetäänkään ilmaista. Äänitteen hienoimmat hetket löytyvät ysiraidalta Lisää säe -kappaleesta.
Sanoitukset käsittelevät tärkeitä asioita tuoden mukaan jopa melko uusia näkökulmia. Ongelmaksi ja pullonkaulaksi muodostuvat ontuvat lyriikat kiteyttävät ongelman, jonka parissa monet suomalaiset gospelyhtyeet ovat painineet: hyvä sisältö, mutta ontuva muoto. Lyyrisiä ongelmia yritetään paikata paikoin esimerkiksi kirosanojen muotoon puetuilla hyperbolisilla tunneilmaisuilla, jotka ehkä 40 vuotta sitten olisivat toimineet tehokeinona, mutta jotka eivät kaiken nähneelle nykyteinille tehosta mitään.
The Hillman Hunterin esikoisalbumi ei iske musiikillisesti. Sanoman kirkkauden vuoksi sillä kuitenkin on oma paikkansa suomigospelissa.
| Musiikki |   |
| Sanat | |
| Sähkökitarat |
|
