Roiha - Oman haudan kaivaja

Tietoja

Julkaistu tiistai, 15 maaliskuu 2011 00:00

Kirjoittanut Tuomas Auvinen

Nuolaistu ennen kuin tipahti

Laulusolistinsa sukunimen mukaan nimensä saanut Roiha tykittää levymarkkinoita esikoisomakustanteellaan. Kahdeksanraitainen kuulostaa tyypilliseltä esikoiselta, jonka julkaisua olisi pitänyt siirtää tuonnemmaksi tekemisen tason kehitystä odottamaan. Myös yhteistyö ulkopuolisen tuottajan kanssa on lämpimästi suositeltavaa.

Kokonaisuudessaan levy kuulostaa yhdeltä pötköltä, jossa raidan vaihtumista ei aina edes huomaa. Yksikään koukku ei tartu. Kokonaisuus iskee aika-ajoin oikein kunnolla tukkoon johtuen osittain muun muassa bassolinjoissa tapahtuneista sovituksellisista mokista, osin miksauksen puutteesta. Asenteella ja meiningillä kyllästetty, mutta välillä epävireisen puhdasta laulua ja ärjyntää yhdistelevät vokaalit hukkuvat pintaan miksattujen, raakojen, välillä epävireisten ja soundiltaan keskeneräisten kitaroiden syövereihin. Melko pahat taimivirheet vuorollaan itse kullakin häiritsevät kokonaislinjaa sekä biisien groovea ja välillä sekaan on jätetty jopa vääriä ääniä.

Kaikkein häiritsevintä kuitenkin on se, että vaikutteita varsinkin laulusolistin osuuksiin otetaan niin suoraan eräältä suomigospelin mastodontilta, että tuloksena kokonaisuus kuulostaa raskaalta, keskeneräiseltä ja vihaiselta The Rainin pikkuveljeltä.

Myös sanoitukset ontuvat. Hengelliset, kristityn elämää ja kipuilua käsittelevät lyyrisesti hassun kuuloiset ja pahasti horjuvat sanat eivät tarjoile uusia tai tuoreita näkökulmia myöskään sisällöllisesti. Väliin touhu kuulostaa valitettavan paljon musiikin päälle liimatulta saarnalta tai todistuspuheelta. Sanat ja tyylillisesti niihin hyvin sopivat laulut luottavat tunteeseen, eivät taitoon.

Biisinkirjoituksellisia, sanoituksellisia sekä tekniseen toteutukseen liittyviä puutteita peitetään hillittömän tinkimättömällä asenteella ja meiningillä. Jos tämän meiningin saisi vielä yhdistettyä laadukkaaseen tekemiseen, voisi paketti toimia varsin hyvin. Sitä odotellessa suurin toiveeni on, ettei Roiha uudelleen nuolaise ennen kuin tipahtaa.

 

Musiikki
Sanat
Asenne