Living Sacrifice - The Infinite Order

Kirjoittanut Juho Niemelä 30.07.2010 10:00 Viimeksi päivitetty 30.07.2010 10:14

1980-luvun lopulla Arkansasin Little Rockissa perustettu Living Sacrifice oli kuollut ja kuopattu jo monta kertaa, mutta vielä kerran "elävä uhri" nousi Armon vuonna 2010 räjäyttämään pankin. Vaikka In Memoriam -muistelokokoelmalevykin oli jo julkaistu vuonna 2005, ei tämä kristillisen metallin jättiläinen malttanut jäädä lepäämään laakereilleen.

The Infinite Order on Bruce Fitzhughin johtaman nelikon seitsemäs studioalbumi, eikä se juurikaan häviä materiaalissaan edeltäjilleen. Uusia kujeita ei bändi ole pystynyt keksimään, mutta edelleen läsnä on se taianomaisen kiehtova soundi, joka on leimannut bändiä sitten vuoden 1997 kulttiklassikko Rebornin.

Fitzhughin kantava, omaperäinen huutokarjunta, Lance Garvinin huiman nopea rumpupoljenta, Arthur Greenin tuttu bassojyrä sekä Fitzhughin ja Rocky Grayn (ex-Evanescence) raivokas, Living Sacrificelle ominainen kitaransoitto kulkevat läpi levyn sellaisella mankelilla, että on ilo aistia bändin palanneen kehiin aidolla intohimolla.

Suvantovaiheitakin levy onneksi tarjoaa. Niihin olisi toivonut vielä lisää dynamiikkaa, mutta metalli-estetiikalle ominaisesti soundeja ei paljoa lähdetä ruuvaamaan, vaikka välillä rauhallisesti soitettaisiinkin. Kuuluisan Andy Sneapin miksaama kokonaissoundi ei ole järin luonnonmukainen, mutta sitäkin ominaisempi ja tavaramerkkimäisempi bändille itselleen, joten tämä puute annetaan anteeksi.

Sanoituspuolella Living Sacrifice on aina onnistunut olemaan suora, rehellinen ja hengentäytteinen niin, ettei ulkokultaista ja päälle liimattua gospel-etikettiä tarvitse levyn kanteen lätkäistä. Siihen ei moni pysty. The Infinite Order kulkee tuttujen jumalallisten teemojen ympärillä, murskaten kavalan käärmeen pään tämän ajan kyynisessä järkeilyn viidakossa.

Legenda kertoo, että vuoden 1997 Rebornia tehdessään bändi ei kuunnellut vuoteen mitään musiikkia, vaan vietti aikansa rukoillen ja levyn materiaalia kirjoittaen. Taivas tietää onko samaa metodia käytetty myös tämän paluukiekon sorvin ääressä, mutta meininki on niin brutaalia, että tässä puhdistuvat niin sydän kuin korvatkin!

Musiikki
Sanat
Uhrautuvaisuus