Audiovision - Focus

Kirjoittanut Mikko Saari 22.07.2010 08:00 Viimeksi päivitetty 22.07.2010 11:01

Kaikkeen länsinaapurilaisemme, vokalisti Christian Liljegren onkin ehtinyt. Hän perusti ja teki tunnetuksi neoklassista metallia takovan Narnian 90-luvulla. Narnian ensimmäisellä suomenvierailulla he lämmittelivät Stratovariuksen Lepakkoluolan keikkaa yhtyeen majoittuessa patjoilla erään itähelsinkiläisen nuorisotalon lattioilla. Allekirjoittanut isännöi yhtyettä silloin.

Narnia on tähän päivään mennessä tehnyt tasaista uraa viiden täysipitkän myötä. Keväällä 2008 solisti Liljegren sanoi jättävänsä yhtyeen, koska hän kaipasi lomaa musiikista. Ei sinänsä ihme, koska Narnian ohella hän vaikutti kokoonpanoissa Wisdom Call ja Divinefire. Myös Audiovision teki ensimmäisen levynsä 2005, silloin kyseessä oli Liljegrenin sooloprojekti. Nyt Audiovision on virallinen, demokraattinen orkesteri. Yhtyeen kemian tekee erinomaisen mielenkiintoiseksi se seikka, että sen kitaristina vaikuttaa toinen pitkän linjan jehu ruotsalaisessa kristillisessä metallikulttuurissa: Veni Dominesta tuttu Torbjörn Weinesjö. Yhtyeessä vaikuttaa myös molempien miesten sukulaisia, basisti Simeon Liljegren ja rumpali Thomas Weinesjö. Kokoonpanon vahvistaa klassiseksi metalliviisikoksi kiipparisti Olov Andersson.

Audiovisionin linja on yllättävänkin samaa sarjaa kuin Liljegrenin muiden yhtyeiden. Hän on aina liputtanut melodisen vanhakantaisen heavyn puolesta. Weinesjön veljeksillä on pitkä historia doom-metal -yhtyeensä Veni Dominen kanssa, joka siis on edelleenkin toiminnassa, lienee tauolla. Focus-levyllä ei suuremmin hidastella, vaan levyn linja on selkeän ripeää ja melodista vanhan liiton heviä moderneilla soundeilla. Stratovarius, Dio ja keskieurooppalainen powermetalli kulkevat käsi kädessä levyn linjan kanssa. Lisäksi siellä täällä huomaa jenkkityyppistä AOR-maustetta, mikä on joskus negaatio, mutta ei tässä tapauksessa.

Liljegrenin kirkas ja selkeä ääni on ennallaan ja hänen lyyrinen puolensa on niin ikään kristallinkirkas. Hän julistaa evankeliumia suorasanaisesti ja selkeästi – ajoittain jopa turhankin yksinkertaisella englanninkielellä. Weinesjön kitarointi ei ole Yngvie Malmsteen -tyyppistä tiluttelua, vaan siinä on tummempia, Blackmoremaisia sävyjä. Se on tyylillisesti ehdoton plussa, näin tuodaan sopivasti hiven eri sävyjä kokonaisuuteen.

Bändin linjan voi näppärästi tarkistaa heidän myspace-sivuiltaan. Kuuntele hyvinä esimerkkeinä tarttuvakertsinen Keep The Fire Burning sekä hiven amerikkalaistyyppisempi We Are Not Alone. Levyltä löytyy myös mukiinmenevä versio Stryperin klassikosta The Way. Bändit olivat yhteisellä kiertueella taannoin. Noinkohan Audiovisionin miekkosilla oli pokeria soittaa silloin kyseistä kappaletta?

Tätä orkesteria tekisi mieli kuulla livenä jollain kristillisessä tapahtumassa.

Musiikki
Sanat
Perinneuskollisuus