Project 86 – Picket Fence Cartel
Kirjoittanut Lauri Kemppainen 07.10.2009 00:00 Viimeksi päivitetty 30.10.2009 16:35
Oman tiensä kulkija ei kompastu
Kalifornian aurinkoisesta Orange Countysta tulee synkeää musiikkia. Project 86 on ehättänyt seitsemänteen levyynsä, eikä mikään ole radikaalisti muuttunut. Tai siis se ei ole muuttunut, että bändi muuttuu hiukan jokaisella levyllään. Ryhmän kehitys P.O.D:n rapcore-henkisestä kaveribändistä nykyiseen omaleimaiseen "post-hardcore rockiin" on silti johdonmukainen. Vaikka tapetteja on uusittu, on vanha kunnon kivijalka tukevasti pystyssä. Energisen metallinen, moderni rock-musiikki laukkaa edelleen villisti vokalisti Andrew Schwabin vimmaisen tulkinnan piiskaamana.
Uuden levyn äänimaailma on tumma ja tukeva. Edeltäjän (Rival Factions, 2007) new wave -vaikutteet ja muut kikkailut ovat taakse jäänyttä elämää. Picket Fence Cartel palaa Songs to Burn Your Bridges By -albumin (2003) aikaiseen suoraviivaisempaan paahtoon. Schwabin huutolaulu on tunnistettava ja hallitseva elementti yhtyeen kokonaissoundissa. Paikoin kappaleita höystetään koskettimilla, mutta pääpaino lepää raskaiden riffien varassa.
Hengähdystaukoja ei tarjoilla: levy on tiivis 11 biisin kokonaisuus. Onko se sitten tasaisen erinomainen vai erinomaisen tasainen, riippuu vastaanottajasta. Itselleni bändin pitkän linjan kuuntelijana tämä kyllä toimii!
Ensimmäisestä levystä lähtien Schwab on tehnyt itseään tunnetuksi keskivertoa kunnianhimoisempana sanoittajana. Runollinen ja paikoin vaikeaselkoinenkin kieli on tällä kertaa pistetty kovempaan kuriin. Ei Schwab silti sorru vieläkään kliseisimpiin luentoihin. Levyn nimi ("säleaita kartelli") antaa odottaa tiukkaa amerikkalaisen lähiöelämän kritiikkiä ja kiiltokuvamaisen pinnan alla muhivan mädän sisuksen tonkimista. Cold and Calculeted on toki klassinen ahneuden kuvaus, mutta yhteiskunnallinen ulottuvuus levyllä jää silti aika vähäiseksi.
Sen sijaan Project 86:n levyksi Picket Fence Cartel on jopa yllättävän raamatullinen. Hardrockaavassa levyn avaajassa, Destroyer, sielunvihollisen kohtalo maalataan tulikivenkatkuisin kuvin. Seuraaja, vastustamattomasti vyöryvä The Butcher, puolestaan esittää hauskasti tarinan keinoin, mitä voisi tarkoittaa se, että "Kristus elää kristityssä". Tummasävyinen The Spectacle of Fearsome Acts sisältää viittauksia niin Edenin puutarhaan kuin kuningas Daavidinkin lankeemukseen. Cement Shoes -kappaleessa Schwab julistaa rohkeasti olevansa vapaa häpeästä Luojansa edessä, synnin voimasta huolimatta. Dark Angel Dragnet lainaa vampyyrikuvastoa kuin The 69 Eyes ikään. Tämän laulun kertoja tosin "peruuttaa tikettinsä tuleen" ja pyytää "tervehtimään kuolemaa puolestaan".
Pop-kulttuurin kuvaston hyödyntäminen ja ovelat lähestymistavat tuttuihin aiheisiin ovat Schwabin ehdottomia vahvuuksia. Itseäni sen sijaan häiritsee paikoin turhankin sapekas lähestymistapa: aivan kuin laulaja haluaisi hekumoida tuhon ja tuomion näkymillä.
Project 86 on bändi, jota on helppo kunnioittaa. Se on pysynyt uskollisena genrejen välimaastossa luovivalle visiolleen ja luonut siinä sivussa aivan oman, tunnistettavan soundin. Bändin sanomallisesta painoarvosta käy hyvänä esimerkkinä vahvan levyn päättävä To Sand We Return. "Kenelle minä kuulun", Schwab kysyy ja vastaa uhmakkaasti: "En Maapallolle, en maailmalle, en Pahalle, en kuolevaisille, en riiviöille, en kauhuille". Kenelle Schwab sitten julistaa kuuluvansa? Olisi ehkä helpompaa jättää kysymys ilmaan, vastaus kuulijan pääteltäväksi. Sitä vokalisti ei kuitenkaan tee. Huudettu litania saa ihokarvat nousemaan pystyyn. Pelkästään siinä on tarpeeksi syytä tutustua tähän levyyn.
| Musiikki |   |
| Sanat | |
