Tietoja

Julkaistu 31.05.2012 12:18

Kirjoittanut Timo Utterström

Kauhua ihmiskunnan lähteillä

Sci-Fi-klassikoistaan Blade Runnerista ja Alienista sekä Oscar-ahmatti Gladiaattorista tunnettu Ridley Scott palaa H.R. Gigerin kauhukuvaston pariin tieteiselokuvassaan Prometheus. Scottin osaamista ei voi eikä halua kieltää, kun hän jälleen vie avaruusjännityksen uudelle visuaalisuuden tasolle.

Ridley Scott aloitti mainoselokuvista ja TV:stä, mutta sai suurimman nosteensa H.R.Gigerin surrealistisesta taiteesta inspiroituneesta Alienista (1979) sekä vielä kovemmasta kulttiklassikosta Blade Runnerista (1982). Näitä seurasi erinäinen määrä onnistuneita ja jopa Gladiaattorin (2000) tavoin upeita, muttei laisinkaan niin juhlittuja teoksia.

Prometheuksessa Scott palaa näyttävästi avaruuteen ja Alienin innostaneeseen kauhukuvastoon. Kuvasto ja visuaalisuus ovat todella asioita, joista Prometheusta ei juurikaan voi moittia.

3D-tekniikka palvelee teosta kauniisti silloin, kun sen huomaa, ja pienen pohdinnan jälkeen Gigerin kauhugalleriakin tuntuu kuvaavan hyvin avaruuden ylempää sivilisaatiota. Yhdistäähän se kauniisti korkeaa teknologiaa ja maastamme löytyneitä vanhoja sivilisaatioita.

Tieteiselokuvan ollessa kyseessä on odotettavissa jonkin verran teknologiaa teknologian takia. Henkilökohtaisesti kaipaan aina hurjinkiimpin fantasioihin tujauksen realismia tai ainakin uskottavuutta, ja se oli aavistuksen koetuksella joidenkin laitteiden kohdalla; ei kuitenkaan missään nimessä häiriöksi asti. Ollaanhan liikenteessä sadan vuoden päässä ja ylemmän sivilisaation parissa.

Prometheus on siis alus, jonka siivin sekalainen ryhmä tutkimusmatkailijoita suhauttaa Maasta miljoonien valovuosien päähän etsimään vastauksia ihmiskunnan synnystä. Innokas Charlie Holloway (Logan Marshall-Green) jää hahmona hieman jalkoihin, kun puoliso Elisabeth Shaw (Noomi Rapace) ottaa haltuunsa päähenkilön paikan ja roolinsa uskon äänenä ryhmän löytäessä kohteestaan vanhan kulttuurin jäänteet.

Monipuolisuutensa osoittava Michael Fassbender miehistön laskemoivana androidina on hyytävän mekaaninen eikä takakireän Charlize Theroninkaan roolisuoritus tutkimusmatkan kylmänä sponsorina jää kalpeaksi. Sivuosissa ollaan kuitenkin sorruttu pieniin kliseisiin.

Osan oudoista roolisuorituksista voisi ehkä pistää avaruushöperyyden, toiseuden pelon ja yksinkertaisen epävarmuuden piikkiin, jota tutkimusryhmän kohtaamisissa tavallinen ihminen varmastikin tuntisi. Eikä syyttä, sillä tarina ohjautuu kaiken syvällisyyden odottelun jälkeen taisteluun ihmiskunnan tulevaisuuden puolesta avaruuden mörköjä vastaan. Mainittakoon myös, että Scott-Giger-kaksikon kauhu tuntuu aina osuvan ja uppoavan.

Visuaalisesti vahva Prometheus on lopulta hieman epätasainen. Roolisuoritukset ovat upeita tai pinnallisia, 3D tyylikästä tai todellakin näkymätöntä, tarina lähentelee ihmisyyden perimmäistä kysymystä tai pysyttelee avaruuskauhussa. Musiikki meinasi alkuun työntää hieman luotaan sillä perinteisellä jousioopperalla, mutta loppua kohti se tiivisti tunnelmaa enemmän kuin toivotulla tavalla.

Silti jokainen kuva on kaunis, hahmot enemmän tai vähemmän samastuttavia ja uskottavia, ja tarina imee mukaansa koko kaksituntiselle matkalleen. Prometheus on ehdottomasti sen kalliimman 3D-lipun arvoinen, jos toinen seuraavista väittämästä osuu kohdalleen:

1. Avaruuskauhu rokkaa!

2. Komeat elokuvat rokkaa (vaikka ne olisivatkin avaruuskauhua)!

Ohjaus
Juoni
Henkilöhahmot
Komeus