- Tietoja
- Julkaistu torstai, 16 helmikuu 2012 09:51
- Kirjoittanut Noora Wikman
Pariisilaisesta orpopojasta kertova elokuva irrottaa katsojansa hetkeksi todellisuudesta taianomaisella tunnelmalla ja onnistuneella 3D-tekniikalla, mutta ei lopulta jää mieleen erityisenä elokuvaelämyksenä.
Martin Scorsesen ohjaama Hugo palkittiin peräti 11 Oscar-ehdokkuudella. Leffamaailman tavoitelluimmasta pystistä raina kilpailee muun muassa parhaan elokuvan, ohjauksen, käsikirjoituksen ja lavastuksen saralla.
Elokuva on 1930-luvun Pariisiin sijoittuva tarina juna-asemalla asuvasta orpopoika Hugosta. Isältään kellosepän taitoja oppinut Hugo pitää huolta aseman kelloista, varastaa ruokaa kahviloista ja välttelee asematarkastajan verenhimoista dobermannia.
Juna-aseman vieterilelukaupasta varastamillaan osilla Hugo yrittää korjata isänsä kesken jäänyttä projektia. Avukseen Hugo saa Isabelle-tytön, mutta mysteeri tiivistyykin entisestään kun näyttää siltä, että isän robotti liittyy jotenkin Isabellen kasvattivanhempiin.
Elokuvan tunnelma on hyvin sadun omainen. Tarina on juuri sopivan outo, realismin rajoilla keikkuva ja sen sijoittaminen menneisyyteen irrottaa katsojan lopullisesti todellisuudesta. Loppusilauksen antaa 3D-tekniikka, joka on kerrankin onnistuttu sulauttamaan kiinteäksi osaksi elokuvaa.
Brian Selznickin vuonna 2007 ilmestyneeseen kirjaan perustuva tarina nivoutuu myös elokuvan historiaan: Ben Kingsleyn näyttelemä Georges Méliésin hahmo perustuu yhteen ensimmäisistä elokuvantekijöistä 1900-luvun alusta. Méliésillä oli merkittävä vaikutus elokuvien kerronnan ja erikoistehosteiden kehittymiseen.
Elokuvan pääosassa olevat lapsinäyttelijät Asa Butterfield ja Chloë Graze Moretz ovat ilmeikkäitä ja onnistuvat roolissaan hyvin. Aikuisnäyttelijöistä joukosta onnistuu erottautumaan ainoastaan komediallista puolta edustava Sacha Baron Cohen.
Mielenkiintoisesta asetelmastaan, onnistuneesta 3D-tekniikasta ja Scorsesen ammattitaidosta huolimatta Hugo ei kuitenkaan onnistunut säväyttämään ainakaan allekirjoittanutta. Parhaimmillaan se on toimivaa todellisuuspakoa ja viihdettä, mutta siihen se kyllä jääkin.
Hugo ensi-illassa 17.2.2012.
