- Tietoja
- Julkaistu torstai, 15 joulukuu 2011 09:44
- Kirjoittanut Noora Wikman
Superclásico on urheilullisesta nimestään huolimatta enemmänkin kuvaus avioerosta latinotyyliin.
Tanskalaista tuotantoa oleva Superclásico edustaa tänä vuonna maataan Oscar-mittelössä. Elokuva on saanut nimensä Buenos Airesin merkkitapahtumasta, Superclásicosta, jossa kaupungin kaksi jalkapallojoukkuetta ottavat toisistaan mittaa.
Urheiluelokuvaksi ei Superclásicoa voi kuitenkaan luonnehtia: katsojan riemuksi tai pettymykseksi jalkapallo on lopulta juonessa vain sivumausteena. Pohjimmiltaan Superclásico on komediallinen kuvaus avioerosta latinalaiseen tapaan.
Viinikauppias Christianin vaimo Anna on lähtenyt Buenos Airesiin ja huomannut että elämä kuumassa Argentiinassa latinorakastajan kanssa on mukavampaa kuin kauppansa viinejä lipittävän tanskalaismiehen kanssa. Christian päättelee tilanteen parantuvan sillä, että hän ilmestyisi teini-ikäisen poikansa kanssa varoittamatta Buenos Airesiin.
Kuten arvata saattaa, reissu ei mene ihan putkeen. Anna lykkää Christianin käteen ensimmäiseksi eropaperit, jalkapallolegendaksi osoittautuva poikaystävä esittelee ulkoisia avujaan uima-altaalla eivätkä Argentiinalaiset viinitkään Christianille maistu.
Isä ja poika joutuvat päästään pyörälle latinalaisen temperamentin ja jalkapallofanatismin tuiskeissa. 16-vuotias Oscar osaa ottaa käänteet isäänsä rennommin, ja lopulta kaikki osapuolet oppivat jotakin elämästä.
Superclásico on yllättävän hauska elokuva. Varsinkin Sebastian Estevanezin esittämän jalkapallolegenda/poikaystävän komediallinen panos on painava, mutta ei Anders W. Berthelsenkään jää Christianin roolissa varjoon. Kertojanäänen käyttö taas tuo mieleen Woody Allenin elokuvat.
Ei Superclásicolla varsinaisesti mitään syvällistä merkitystä taida olla, mutta se on varsin viihdyttävä paketti. Kannattaa käydä katsomassa, jos kaipaa vaihtelua Hollywood-komedioille.
Superclásico elokuvateattereissa 16.12.2011.
