- Tietoja
- Julkaistu torstai, 10 marraskuu 2011 14:06
- Kirjoittanut Elina Ström
Entä jos äitisi ja isäsi eivät olisi pystynyt huolehtimaan sinusta? Sinut olisi viety jo pienenä vastaanottokotiin ja sieltä olisit hyvällä tuurilla päässyt perheeseen asumaan. Vaikka huostaanotetun elämä uudessa kodissa on onnellista, on omien vanhempien kaipuu silti ikuista.
Mia Halmeen dokumenttielokuva Ikuisesti sinun kertoo huostaanotetuista lapsista, heidän biologisista sekä sijaisvanhemmista. Muun muassa Kirkon Mediasäätiön tukema dokumentti tarjoa kurkistusikkunan sijaisperheen arkeen onnen ja tuskan hetkineen.
Elokuvan rakenne on suunniteltu kattamaan koko sijaishuollon kaari. Aluksi seurataan pienen pojan tuloa riehuvia ja itsetuhoisien teinien asuttamaan vastaanottokotiin, jonka katossa surisevat valvontakamerat. Pojan tarina jää kuitenkin lyhyeksi ja kokonaisuudesta irralliseksi. Teini-ikäisen Inkan ja ala-asteikäisten Mikon ja Meten tarinat sen sijaan imaisevat katsojan mukaansa.
Inka elää perheessä, jossa asuu hänen ja vanhempien omien kaksosten lisäksi kolme muuta sijoitettua lasta. Inkan isä on vankilassa ja äiti kuollut, ja näillä tapahtumilla vaikuttaa olevan jonkinlainen syy-seuraussuhde. Inka kirjoittaa isälleen vankilaan kirjeitä, mutta vastauksia ei aina kuulu.
Inka käy sijaisvanhempiensa kanssa läpi saman väännöt kuin kaikissa perheissä. Kuinka paljon Facebookissa saa roikkua ja kuka kuorii perunat. Välillä Inka miettii, millaista olisi ollut saada asua omien vanhempiensa kanssa.
Mikon ja Meten sijaisperheessä taas on kaksi muuta sijoitettua lasta sekä parin biologinen lapsi. Sisarukset ovat tulleet sijaisperheeseen pieninä, mutta nyt heidän biologinen äitinsä on saanut asiansa järjestykseen, löytänyt uuden miesystävän ja haluaisi 1- ja 3-luokkalaiset lapsensa takaisin itselleen.
Sijaisperheiden kauniit ja tilavat maaseutukodit muodostavat rajun kontrastin Mikon ja Meten uuteen kotiin biologisen äitinsä luona, jossa ahtaassa kerrostaloasunnossa asuu lasten ja aikuisten lisäksi neljä saksanpaimenkoiraa ja huoneellinen jyrsijöitä. Silti - lasten on aina ikävä biologisen äitinsä luo. Rakkaus omiin vanhempiin on ehdotonta ja suurta, eikä riipu ulkoisista puitteista. Siinä on jotain hyvin koskettavaa.
Ikuisesti sinun elokuvateattereissa 11.11.2011.
