- Tietoja
- Julkaistu 28.04.2011 10:40
- Kirjoittanut Noora Wikman
Miral kuvaa tavallisia ihmisiä Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin keskellä. Elokuva on ajankohtainen muistutus pitkään jatkuneesta väkivallasta.
Amerikanjuutalaisen Julian Schnabelin ohjaama Miral on ajankohtainen elokuva. Samannimiseen Rula Jebrealin kirjaan perustuva elokuva kuvaa neljän eri sukupolven naisen elämää Israelin ja Palestiinan välisen kriisin keskellä.
Israelin valtion perustaminen Palestiinan alueelle vuonna 1948 johti perustavanlaatuiseen konfliktiin palestiinalaisväestön kanssa. Tilanne on sekava vielä tänäkin päivänä. Tositapahtumiin ja oikeisiin henkilöihin pohjautuva elokuva kertoo, kuinka politiikka jakaa perheitä ja upottaa ihmisiä epäluuloisuuden suohon.
Tarina alkaa, kun palestiinalaisnainen Hind Husseini (Hiam Abbas) päättää majoittaa 55 vastasyntyneen Israelin valtion ja sen arabinaapureiden välille syntyneiden taisteluiden seurauksena orvoksi jäänyttä lasta vanhempiensa taloon. Puolesta sadasta kasvaa nopeasti kaksi tuhatta, ja vanhempien koti on muuttunut orpojen kouluksi. Husseinin ideologia on pysytellä erossa politiikasta ja taistella ääriaineksia vastaan takaamalla lapsille koulutus.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin 1970-luvun lopulla kouluun tuodaan seitsemänvuotias Miral-tyttönen. Mama Hindin hoivissa Miral (Freida Piento, Slummien miljonääri) kasvaa autuaan tietämättömänä ympärillä riehuvan väkivallan todellisuudesta. Kymmenen vuotta myöhemmin Miral saa ensi kosketuksen todellisuuteen, kun koulun tytöt lähetetään Palestiinan kansannousun seurauksena pullisteleville pakolaisleireille opettajiksi. Kun tyttö vielä ihastuu poliittisesti aktiiviseen Haniin, joutuvat Mama Hindin opetukset rauhan tiestä koetukselle.
Neljän eri sukupolveen kuuluvan naisen tarinat konfliktin keskiössä muistuttavat katsojaa siitä, miten pitkään tilanne on Israelin ja Palestiinan välillä jatkunut. Vielä ajankohtaisemman ja karmivamman elokuvasta tekee se, että pienessä roolissa näytellyt israelilainen Juliano Mer-Khamis ammuttiin huhtikuun alussa Palestiinan Länsirannalla. Juutalaisen äidin ja palestiinalaisen isän poika vastusti edustamiensa kansallisuuksien välisiä sotatoimia ja puhui rauhan ja vapauden puolesta.
Miral käsittelee aihettaan loppujenlopuksi aika kevyesti. Terrorismiin, siviiliuhreihin ja molemminpuoliseen pelkoon kajotaan vain pinnallisesti, mutta toisaalta kerronnassa ei myöskään sorruta ruumilla ja väkivallalla retosteluun. Jopa väliin leikatuista aidoista uutiskuvista on valittu mukaan siisteimmät palat.
Tämä tekee elokuvasta toisaalta helposti lähestyttävän, mutta toisaalta hieman pinnallisen. Jäin myös kaipaamaan puheenvuoroa israelilaisten näkökulmasta.
Elokuvateattereissa 29.54.2011.
