- Tietoja
- Julkaistu 03.03.2011 08:37
- Kirjoittanut Tuija Pyhäranta
Black Swanin alkuasetelmassa on kaikki ainekset tylsään toisintoon monta kertaa nähdystä balettielokuvasta. Lopputulos on kuitenkin jännittävä, paikoin ahdistava ja – noh, aika romantisoitu – kuvaus nuoren naisen epätoivosta. Lopputulos on Joutsenlampi.
Nina Sayers (Natalien Portman) on kunnianhimoinen nuori tanssija, joka elää äärimmäisen hallittua elämää valmistautuessaan Joutsenlammen päärooliin. Ninan äiti (Barbara Hershey) taas elää unelmaansa solistin urasta tyttärensä kautta. Iltaisin hän peittelee aikuisen Ninan pehmoleluilla vuoratussa huoneessa, panee soittorasian soimaan ja poistuu itse maalaamaan muotokuvia ihailunsa kohteesta. On myös impulsiivinen, tökerösti käyttäytyvä ja hyvin ranskalainen baletin johtaja Thomas Leroy (Vincent Cassel) sekä Ninan kanssa samasta roolista kilpaileva Lily (Mila Kunis).
Niin monta kliseetä on mukana, että ajatuskin vähän haukotuttaa. Käsikirjoittajat ja ohjaaja Darren Aronofsky ovat kuitenkin synnyttäneet näistä aineksista kiehtovan kieroutuneen, jännittävän ja monitasoisen balettitrillerin.
Jännite elokuvaan syntyy Joutsenkuningattaren vaativasta kaksoisroolista ja Ninan painista roolin kanssa. Saman tanssijan on oltava niin herkkä ja viaton valkoinen joutsen, Odette, kuin voimakas ja viettelevä musta joutsen, Odile. Ninalla on täydellinen tekniikka ja Odetten rooliin vaadittavaa haurautta, mutta Odilen roolin sopisi paremmin kahlitsematon ja flirttaileva Lily. Täydelliseen roolisuoritukseen vaaditaan tekniikan lisäksi heittäytymistä ja impulsiivisuutta.
Black Swan on paitsi elokuva Joutsenlammen ensi-iltaan valmistautuvasta tanssijasta, myös paralleeli Joutsenlammen tarinalle. En paljasta enempää, mutta baletin juoni kerrataan elokuvassa riittävän monta kertaa, jotta tarinassa pysyvät mukana nekin, joilla Joutsenlampi on vielä näkemättä. Baletin ja elokuvan rinnakkaisuutta korostetaan Ninan vaaleaa ja höyhenpeitteistä puvustusta ja Clint Mansellin Tšaikovskin alkuperäismusiikkiin perustuvaa äänimaailmaa myöten.
Natalien Portman on minäkuvansa kanssa painiskelevana ballerinana parhaasta naispääosasta tulleen Oscarinsa ansainnut ja selviytyy myös tanssiosuuksista, jotka Portman tekee elokuvassa suurimmaksi osaksi itse. Vaikka vuoden balettiharjoittelulla ei tietenkään ammattimaista tasoa saavutettu, pelkästään tanssiminen kovakärkisillä tossuilla on kunnioitettava suoritus viimeksi varhaisteininä tanssineelta näyttelijältä.
Upeat tanssikohtaukset ja harmaasävyinen kuvaus tekevät elokuvasta visuaalisesti kauniin ja Mansellin Tšaikovski-sovitukset luovat kutkuttavan jännittävän tunnelman. Katsoja pidetään varpaillaan häivyttämällä raja todellisuuden ja fantasian väliltä.
Black Swan on paitsi balettielokuva, myös hyytävä psykologinen trilleri, joka tekee kunniaa rakastetulle Joutsenlammelle. Jännityksen ja tanssin ystävien on nähtävä se ehdottomasti ja uskaltaa sitä suositella niillekin, jotka normaalisti balettia ajatellessaan haukottelevat.
Black Swan elokuvateattereissa 4.3.2011
