- Tietoja
- Julkaistu torstai, 10 kesäkuu 2010 10:42
- Kirjoittanut Noora Wikman
Vähän kunnioitusta on kehitysvammaisten elämästä kertova elokuva. Voivatko kehitysvammaiset elää kuten muutkin ihmiset, vai pitäisikö heidät sulkea laitoksiin – heidän omaksi parhaakseen, tietysti? Vakavasta aiheestaan huolimatta suorapuheinen Vähän kunnioitusta ei ole liian raskasta katsottavaa.
Kehitysvammainen Siiri (Outi Kero) pääsee vihdoinkin muuttamaan pois kotoa ja itsenäistymään. Uudessa asuntolassa Siiri tutustuu Suskiin (Elena Leeve), joka käy töissä, kulkee julkisilla ja etsii kuumeisesti poikaystävää. Suskin kanssa Siiri pyörii kaupungilla shoppailemassa ja bilettämässä kunnes hauskanpito alkaa mennä liian pitkälle.
Suskin esimerkin innoittamana Siirikin hankkii työpaikan, omaa rahaa ja sen mukanaan tuomaa itsenäisyyttä. Kaupungilla Siiri tutustuu myös vartijana työskentelevään Santeriin (Asko Vaarala). Treffailun jälkeen Siiri muuttaa Santerin luo ja onni kukoistaa hetken, kunnes ihmisten ennakkoluulot vievät voiton. Seurustelusuhde herättää ympäristössä vastustusta ja epäilyksiä, eikä Santeri kestä muiden paheksuntaa.
Elokuvan tematiikka rakentuu kehitysvammaisten itsenäisen elämän ja laitostamisen vastakkainasetteluun. Niin Siiri, kuin hänen asuntolatoverinsakin haluaisivat elää kuten muut ihmiset, hankkia ajokortin, käydä töissä ja mennä naimisiin. Joidenkin mielestä vain olisi heidän omaksi parhaakseen olla ruokkimatta moisia haaveita, kun ei niistä kuitenkaan mitään tule.
Idea kehitysvammaisen elämästä kertovasta elokuvasta tuli Kehitysvammaliiton taholta, ja elokuvan teossa on ollut mukana kehitysvammaisia henkilöitä käsikirjoitusta ideoimassa sekä näyttelemässä. Vastaavaa ei ole ennen tehty niin Suomessa kuin muuallakaan maailmassa.
Tuloksena on hyväntuulinen ja uskottava elokuva, jossa ammattinäyttelijöiden ja kehitysvammaisten yhteistyö sujuu loistavasti. Kehitysvammaiset näyttelijät suoriutuvat rooleistaan hienosti, jättäen paikoittain ammattilaisia varjoonsa. Uskottavuutta, ja samalla ajattelun aihetta tuo tieto siitä, että elokuvan aiheet ovat arkipäivää monelle kehitysvammaiselle.
Vähän kunnioitusta on suorasukainen kannanotto kehitysvammaisten asemasta yhteiskunnassa. Elokuva käsittelee aihettaan kiertelemättä ja tapahtumat ovat paikoittain rankkojakin. Mukaan on kuitenkin sovitettu sopivasti huumoria, eikä lopputulos ole liian raskasta katsottavaa. Vähän kunnioitusta on piristävä uutuus kotimaisella elokuvarintamalla.
Vähän kunnioitusta elokuvateattereissa 11.6.2010
