- Tietoja
- Julkaistu maanantai, 31 toukokuu 2010 09:53
- Kirjoittanut Noora Wikman
Sinkkuelämää tv-sarjan elokuvaversiot ovat kadottaneet sen särmän, joka aikoinaan nosti sarjan huipulle. Tarinan ja sisällön puute jättää Sinkkuelämää 2:n lähinnä elävän muotikatalogin tasolle.
Turha sitä on kiistää. Tytöt tykkäävät kauniista vaatteista. Sinkkuelämän katsominen taas on vähän kuin katselisi liikkuvaa naistenlehteä, mutta sille tasolle Sinkkuelämää 2 on valitettavasti jäänytkin. Aikoinaan tv-sarja saavutti suosionsa rohkeudellaan, terävillä pohdinnoillaan ja Carrien trendikkäillä merkkivaatteilla. Tv-sarjan särmä jäi ensimmäisen elokuvaversion kohdalla jo vähemmälle, ja tässä uutukaisessa kakkososassa siitä ei ole mitään jäljellä.
Elämä on kuljettanut Sinkkuelämän naiset kauas sinkkuelämästä. Charlotte (Kristin Davis) kamppailee täydellisen äidin ihannekuvan, ja Samantha (Kim Cattrall) vaihdevuosien kanssa. Mirandalla (Cynthia Nixon) puolestaan on ongelmia työrintamalla ja Carrie (Sarah Jessica Parker) kaipaisi säihkettä urautuneeseen avioelämään. Näissäkin elämäntilanteissa riittäisi ainesta teräville huomioille, mutta niiden käsittely jää elokuvassa puolitiehen.
Särmikkyyden lisäksi Sinkkuelämää 2:sta puuttuu tarina. Naiset lennätetään Abu Dhabiin luksushotelliin ja siitä eteenpäin elokuva keskittyy lähinnä ökyilyyn ja vaatteiden esittelyyn. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, Sinkkuelämää ei olisi Sinkkuelämää ilman muotivaatteita, ja lomailu ylellisessä hotellissa toimii todellisuuspakona sateisesta Suomesta. Juonen ja särmän puute kuitenkin nostaa vaatteet ja ökyilyn elokuvan pääosaan ja jättää ikävän rahastuksen jälkimaun.
Ärsyttävintä elokuvassa on se, kuinka ystävykset paikallisista tavoista vähät välittämättä pällistelevät hunnutettuja musliminaisia ja päivittelevät länsimaisesta näkökulmasta takapajuisena näyttäytyvän kulttuurin säädyllisyyskäsitteitä. Näyttelijät ovat haastatteluissa korostaneet, että kyseessä ei ole poliittinen elokuva, vaikka Lähi-idässä ollaankin, mutta paikoittain elokuva tuntuu nimenomaan poliittiselta kannanotolta.
Sinkkuelämälle tyypillistä hyvän mielen materiaalia on toki tässäkin elokuvassa. Tyttöjen välinen ystävyys kestää ja säilyy yli vuosien elämän koettelemuksissa, silloinkin kun kaveri joutuu pidätetyksi siveettömästä käytöksestä. Sinkkuelämää 2 voisi olla katsomisen arvoinen pelkästään upeiden aavikkomaisemien ja hulppeiden puitteiden ansiosta. Elokuva on täynnä kohtauksia, joiden esteettinen arvo on mietitty pienintäkin yksityiskohtaa myöten.
Huumoriakin löytyy, jopa mauttomuuteen asti, kun nelikko kiipeää paikallisen karaokekuppilan lavalle lurauttamaan takavuosien I am Woman -hitin. Kamera zoomaa yleisöön, jossa eri etnisiä ryhmiä edustavat naiset yhtyvät huojuen kertosäkeeseen ”I am strong/ I am invincibe/ I am woman”. Nolompaa en ole aikoihin elokuvissa nähnyt.
Sinkkuelämää 2 elokuvateattereissa 2.6.2010
