Olen hämmästyksekseni havainnut että kristinuskolla on maailmalla varsin huono maine. Tämä tulee esille usein juuti silloin kun otetaan esiin abortti- ja homokeskustelut. Kristinusko puolustelee omaa uskontoaan parisen tuhatta vuotta vanhoilla tarinoilla ja käsitykseen siitä minkälainen Jumala oikeasti oli. Asiat ovat tietenkin sellaisia, joiden kanssa on vaikea väitellä. Usein mielen muuttaminen väittelytilanteessa on pikemminkin mahdottomuus kuin mahdollisuus ja usein onkin näin.

Ei toki pidä yleistää, sillä kaikki kristinuskon puolustelijat eivät ole ihan näin fanaattisia uskonpuolustuksen kannalta. Moni kirkollinen henkilö tuntuu omaavan samoja ideologisia ajatuksia kuin henkilö jota ei pidetä niin kirkollisina. Ikävänä juttuna olen huomannut esimerkiksi nämä televisiossa esitetyt keskusteluohjelmat joissa on puhuttu homoista. Se tietää aina sitä että kirkosta eroaa valtava määrä ihmisiä niiden puheiden takia. Joko sen takia että kirkko on niin ahdasmielinen tai sitten joku onkin poikkeuksellisen myötämielinen. Kirkko ei siis periaatteessa voi voittaa.

Uskovaisuus ei ole muodikasta?

Uskovaisuus ei ole muodissa, en tiedä kyllä että onko se koskaan ollutkaan. Jo sanana uskovaisuus on hieman negatiivinen ja sanana ainakin minulle kuuluu siitä lievä aivopesun tunne. Kuinka kirkko olisi tahallaan tehnyt tämän pakotetuille ihmisille.

Ehkä tähän olisi parempi sana uskonmyönteisyys. Se kuulostaisi siltä että tämä olisi yksi ominaisuus muiden joukossa, ja sanana se ei olisi ihan niin jyrkkä sanana. Tässä maailmassa missä elämme, uskonto ei ole ihan niin mustavalkoinen juttu. Itselläni ja varmaan monella on juuri se ongelma että uskonto otetaan usein liian vakavasti. Toki uskonto on todella vakavasti otettava asia, mutta se hieman ärsyttää kun uskonto otetaan aina todella vakavasti. Ehkä meidän tulisi muuttaa kristinuskoa siten että voisimme puhua siitä avoimemmin ja kaikkien kesken.