- Tietoja
- Julkaistu 28.05.2012 10:01
- Kirjoittanut Iina Ala-Kurikka
Kaikki saa alkunsa Turkissa tapahtuneesta tragediasta 1900-luvun alkupuolella, jolloin armenialaiset karkotettiin maasta kovin ottein. Tapahtumien seurauksena Arizonassa ja Istanbulissa asuvat toisistaan erossa hyvin erilaiset perheet: toinen armenialainen, toinen turkkilainen.
Arizonassa suvun nuorin, Armanoush, kokee kulkevansa elämässään ympyrää, ellei hän saa tutustua sukunsa historiaan. Istanbulissa taas Asya haluaa karistaa kaiken menneen harteiltaan ja tehdä oman polkunsa ilman vanhaa taakkaa. Tytöt kohtaavat Armanoushin matkustaessa Istanbuliin ja yhtäkkiä kulttuurit, perhehistoriat ja toisistaan hyvin paljon poikkeavat henkilöhahmot törmäävät.
Ensimmäiset Elif Shafakin kirjoittamat sivut saavat minut lähes haukkomaan henkeäni. Kerronta on niin täyteläistä vieraan maan ja kulttuurin kuvailua, että lukeminen alkaa lähennellä jo aistielämystä. Istanbulin äänet, hajut ja maut eivät jää vieraiksi omalla kotisohvallakaan, ja kirjan keskeiset teemat punoutuvat kauniisti maisemien lomiin.
Kyse on sekä kokonaisten kansojen identiteettikriisistä että henkilöhahmojen eksymisestä oman henkilökohtaisen historian ja nykyhetken välille. Teos herättää paljon ajatuksia ajasta ja sen suhteesta persoonaan: kuinka paljon aiempien sukupolvien menneisyys ja omat virheet vaikuttavat elämään? Lisäksi tositarina kansanmurhasta fiktiivisen juonen takana antaa lukukokemukselle uudenlaisen säväyksen.
Henkilöhahmojen monipuolisuus ja persoonien monisyisyys ovat huikeita. Shafak on rakentanut jokaisen hahmonsa huolellisesti pienten erojen varaan ja kuvailee näitä aina paikoittain hyvinkin psykologisella otteella. Kuten elämässäkin, osaan henkilöistä on helppo samaistua ja heistä on helppo pitää, osa taas pelkästään ärsyttää.
Teoksen juoni etenee herkästi pienin vedoin henkilöhahmojen sanojen, valintojen ja tekojen kautta. Lukija pääsee matkalle Istanbulista Arizonaan ja takaisin, ja lähes hengästyttävä salaisuuksien vyyhti kulkee kuin sadepilvi pään päällä purkautuakseen näyttävästi lopussa.
Välillä kuvaus on niin tiivistä ja sanarikasta, että tuntee saaneensa ähkyyn saakka vierasta kulttuuria. Alkuun tuntuu myös vaikealta pysyä mukana niin monien henkilöiden nimissä, piirteissä ja suhteissa toisiin henkilöhahmoihin.
Ylipäätänsä Kirottu Istanbul on kuitenkin helppoa ja mukaansatempaavaa luettavaa. Pidin erityisesti kohdista, joissa pienet filosofiset ajatukset yhdistyivät kauniiseen kuvaukseen ja sanojen leikkiin. Yksinkertaistettuna Kirottu Istanbul on maukas, kaunis ja täynnä tunnetta.
| Kerronta |
  |
| Juoni |
|
| Henkilöhahmot |
|
