aksolotliAksolotli. Yliajo

Nuoren Helene Hegemannin esikoisteos kertoo berliiniläisestä huumeriippuvaisesta, Miftistä, mutta mikään perinteinen huumekuvaus Aksolotli ei ole. Teos lainailee vapautuneesti muilta kirjoittajilta ja lopputulos on tyylillisesti jännittävä ja viehättävä.

Helene Hegemann oli vain 17-vuotias, kun Aksolotli julkaistiin. Nyt kirjan oikeudet on myyty yli 20 maahan ja nuoren kirjailijan esikoisteos on otettu vastaan innostuneesti.

Menestystarinaa ovat tosin varjostaneet plagiointisyytteet. Hegemannin tyyliin kuuluvat runsaat lainaukset muilta kirjoittajilta, ja vaikka sitaatit on suomenkielisessä painoksessa merkitty asianmukaisesti, lainailua voi pitää ajatusvarkautena.  Oli Hegemannin liberaalista taidekäsityksestä mitä mieltä tahansa, on myönnettävä, että Aksolotli on enemmän kuin lainaustensa summa.

Kirjan päähenkilö, 16-vuotias Mifti, elää boheemisti Berliinissä. Isä on taiteilija ja äiti kuollut alkoholismiin. Mifti ei välitä koulusta, käyttää kovia huumeita ja harrastaa seksiä itseään lähes kolme kertaa vanhemman naisen kanssa.

Miftin seikkaillessa läpi Berliinin kulkee mukana aksolotli, harvinainen salamanteri, jonka yksilönkehitys on pysähtynyt toukkavaiheeseen. Vaikka Mifti on toisaalta varhaiskypsä – tai pikkuvanha – tyttö, joka siteeraa sujuvasti niin filosofeja, kirjailijoita kuin rock-sanoittajiakin ja käyttää sivistyssanoja, joita hänen opettajansa eivät ymmärrä, Mifti ei Aksolotlin tavoin oikein haluaisi kasvaa aikuiseksi.

Aksolotli on päiväkirjamuotoon kirjoitettu teos, joka koostuu paitsi todellisista tapahtumista myös huumeharhoista, sähköposteista ja tekstiviesteistä. Pirstaleinen tyyli kuvaa hyvin päähenkilön hajanaista elämää mutta asettaa haasteensa tekstin luettavuudelle, ja tarinan seuraaminen vaatii hieman keskittymistä.

Alun kangertelun jälkeen Hegemannin rikas kieli ja taitava tunnelmakuvaus kuitenkin imaisevat mukaansa, ja päähenkilön kamppailu huumeiden, ihmissuhteiden ja menneisyytensä kanssa koskettaa. Miftin boheemia elämäntapaa ei tekstissä liiaksi romantisoida jos ei toisaalta tuomitakaan, eikä kirja tarjoa valmiita vastauksia edes siihen, miksi Mifti elää niin kuin elää.

Aksolotlia on muuten saksalaisessa lehdistössä kutsuttu ”nolkyt-luvun suureksi sukupolviromaaniksi”. Uskallan toivoa, että valtaosalla sukupolvesta menee paremmin kuin Miftillä.

 

Helene Hegemann: Aksolotli. Yliajo
Otava 2011
Hahmot
arvio_plus arvio_plus arvio_plus arvio_plus arvio_plus
Yllättävyys
arvio_plus arvio_plus arvio_plus arvio_miinus arvio_miinus
Kieli
arvio_plus arvio_plus arvio_plus arvio_plus arvio_plus