- Tietoja
- Julkaistu keskiviikko, 23 kesäkuu 2010 00:00
- Kirjoittanut Ada-Maaria Hyvärinen
Toista maata
Iranilaissyntyinen ruotsalainen kirjailija Marjaneh Bakhtiari kuvaa romaanissaan osuvasti ja hauskasti iranilaista ja ruotsalaista yhteiskuntaa, käsityksiä maahanmuutosta ja elämästä muualla. Toista maata huvittaa lukijaa realistisen ennakkoluuloisilla henkilöhahmoilla mutta laittaa myös miettimään oman kulttuurin ja taustan merkitystä ihmiselle.
Marjaneh Bakhtiarin romaani Toista maata kuvaa nelihenkisen Abbasien maahanmuuttajaperheen elämää Ruotsissa. Perheen isä, Mehrdad, on pyrkinyt sopeutumaan ruotsalaiseen kulttuuriin, puhuu täydellistä ruotsia ja kritisoi maahanmuuttajien yliymmärtämistä, kun taas Noushin, perheen äiti, viettää aikaa lähinnä kotona eikä puhu vuosienkaan jälkeen ruotsia kovin hyvin. Vanhempien tavoite on kuitenkin toteutunut: lapset ovat syntyneet ja saaneet kasvaa rauhallisessa oikeusvaltiossa ja oppineet tuntemaan itsensä yhtä ruotsalaisiksi kuin kantaväestö.
16-vuotias Parisa ja 13-vuotias Baran eivät ole koskaan käyneet vanhempiensa kotimaassa Iranissa. Parisa kuitenkin keksii hankkivansa hyvän numeron koulutyöstä matkustamalla Iraniin kuvaamaan elämää siellä. Kun vanhemmat lopulta suostuvat, joutuu myös Baran mukaan, vaikka ei missään nimessä haluaisi jalallaan astua maahan, jossa voi joutua ruoskituksi tai kivitetyksi koska tahansa.
Iran kuitenkin paljastuu toisenlaiseksi kuin tytöt osaavat odottaa. Tyttöjen serkku Negar ja tämän kaverit ovat kiinnostuneet lähinnä juhlimisesta ja shoppailusta, eikä haluasi millään Parisan vievän Ruotsiin kuvia, joissa Teheran näytetään fundamentalistisena ja ankeana.
Toista maata kuvaa terävästi niin uutistentakaista Irania kuin ruotsalaista yhteiskuntaa ja sen monia eri tapoja suhtautua maahanmuuttoon. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin on henkilöitäkin: kulttuurien ymmärtämisen ääripäätä edustaa Sanna Svensson -niminen nuori ruotsalainen, joka näkee maahanmuuttajat voimavarana ja vaatii ”mutianen” -käsitteen profiloimista myönteiseksi.
Romaani ei tarjoa ongelmiin ratkaisuja eikä nosta yhtään henkilöä moraalisesti toisen yläpuolelle. Sen vahvuus onkin tasapuolisessa kuvauksessa ja selkeissä henkilöhahmoissa, joihin lukijan on taustasta ja motiiveista riippumatta helppo samaistua.
| Kerronta |
  |
| Tunnelma |
|
| Henkilöt |
|
