Tunnen kosketuksen hiipuvan, katseiden empivän, rakkauden häilyvän......itseni siinä samassa kadotan.

Tuskallista. Hetken tie on raskas, vaikka tottunut olen sen keveyteen...sen liitelyyn toivon siivillä. Juuri nyt sitä tukahduttaa savu, joka vie henkeni. Annoin sydämeni, kaikkeni, ja nyt en löydä niitä. En löydä itseäni. Olen taistelija, mutta ilman kilpeäni olen haavoittuvainen, ja minut murskattiin tässä riennossa, jossa palavat liekit sydämiämme niin kiivaasti poltti.

Näen valoa, mutta tarvitsen opastusta sen luokse. Varjot ne peittävät minulta kaiken kauniin, ja aion löytää tieni päivänsäteiseen valoon. Lupaan sen itselleni. Aion löytää nuo sirpaleet, jotka minusta vielä puuttuvat, nuo jotka tekevät minusta täyden ja vahvan.  Ne, jotka sielullein luo kauneuden.