Kuuntelen Tilkkutäkki kakkosta, hoilaan mukana, muistelen kirkon nuortenopäivien vilkasta menoa, kirkko 2015 seminaarin tuloksia ja hymyilen onnesta. On taas niin hyvä olla, kun sai kolmen päivän ajan olla antaumuksella Jumalan edessä. Tiedän, sen voi tehdä joka päivä, mutta yksin omassa huoneessa se ei tunnu samalta, kuin keskellä suurta massaa, joka yhdessä ylistää Jumalaa. Välillä kaipaa sitä suurta hurmoksen tunnetta. Hulmahdus Jumalan rakkautta kulkee päästä varpaisiin ja takaisin niin voimakkaan tuntuisesti, että silmät kostuvat jo ajatuksesta "Jumala rakastaa minuakin".

Toivottavasti Jumala sai ilmapalloni, jonka lähetin taivaalle. Siinä luki "ra_k_autta kaikille". Toivottavasti Jumala ymmärsit mitä tarkoitin, vain sinä kuulet syvimmät unelmani ja toiveeni <3