Heipodei kaikille ja erittäin hyvää syksyn alkua!

Olen nyt saanut nettiyhteyden joten ajattelin nyt kertoilla ajankuluksi miten täällä oikein pyyhkii. Lyhyesti sanottuna HYVIN.

Turun Kristillinen Opisto on mahtava paikka; teologia on ä-lyt-tö-män mielenkiintoista ja olen oppinut paljon uutta. Aloitin myös saksan opiskelun harraste mielessä. : )

Ruoka on hyvää ja täällä on laajat harrastusmahdollisuudet. Löytyy lenkkirataa, löytyy kuntosalia, löytyy keskusta tuosta vähän matkan päästä ja löytyy televisio ynnämuutakivaa. Ja täällä on aamuhartaus joka ikinen päivä klo. 8:55-9:05, ja me teologian opiskelijatkin saamme joskus sellaisia pitää jos haluamme.

Itse asuntola on tosi mahtava paikka! Vaikkei täällä olla oikeastaan kuin istuttu porukalla joka ilta TV:n ääressä, niin huisia on ollut silti. Porukka on ihan mielettömän siistiä ja kaikki ovat tosi hienoja persoonia. En keksi mitään valittamista. Sopeutuminen on siis sujunut hyvin.

Ollaanhan me keritty jo viihteelläkin olla, mm. eilen, että eihän se nyt pelkkää ruudun tuijotusta ole. Ja eilisestä seikkailusta tuleekin mieleeni nyt blogini jännäosio:

Eilen, keskiviikkona, lähdimme osan asuntolaporukan kanssa pyörimään Turun keskustaan. Päädyimme ensin alottelubaarin jälkeen erääseen halpaan baariin nimeltä Forte, koska minullakaan ei ollut liikaa rahaa köyhänä opiskelijana (enkä ollut edes alottelupaikassa toistaiseksi kumonnut tippaakaan).

No, "jonotimme" (olimme siis ensimmäiset) sisälle n. 15 min.

Sisäänpääsy oli halpa, vaivaiset 3 euroa. Kun maksoimme, saimme kouraamme pääsylipun sekä kämmenselkäämme leiman joka oli suurinpiirtein tällainen:

[Maksettu]

Illalla sitten nukkumaan mennessä ja hampaita pestessä tsiigailin kämmenselässäni lojuvaa tekstiä joka oli jo hieman tuhriintunut käsiäpestessä. Maksettu.

Siitä tuli mieleen heti, että meidän kaikkien sisäänpääsy on jo maksettu. Jokaisella meillä on ikäänkuin käteen painettu teksti "Maksettu" joka oikeuttaa meidän sisäänpääsymme. Taivaaseen olisi todella vaikea päästä ilman tätä leimaa; sehän ei tunnetusti onnistu edes rikkailta. Oikeastaan sinne olisi mahdoton päästä.

Siellä ei myöskään tarvitse (eikä onneksi voikkaan) vetää itseään tai päätään täyteen mitään epätervettä, vaan siellä saamme nauttia vettä joka sammutta kaiken janon, ilmaiseksi, sillä ei ei lopu eikä sen lähde tyrehdy niiltä joilla on jano.

Aloin miettiä kuinka hieno asia on se että joku on maksanut niin suuren summan meidän kaikkiean puolesta.

Katsoin vielä kerran kädessäni haalistuvaa mustetahraa jonka tekstistä ei enää saanut selvää. Minut on maksettu sisään vielä hieman Fortea parempaan paikkaan, eikä se lupaus haalistu, kuinka suuressa kiitoksen velassa olenkaan.