Nyt kun on runsaan viikon päässyt nauttimaan kesälomasta alkaa pikkuhiljaa tulla sellainen olo että on lomalla oikeasti. Ensimmäiset päivät kuluivat lähinnä jonkinlaisen hysterian vallassa ja omituista kyllä heräsin automaattisesti samaan aikaan kuin herätyskello olisi työaamuna pirahtanut. Jonkinlainen stressi ehkäpä?

Jotenkin osaa arvostaa lomaa ihan eri tavalla kun on ollut seitsemän viikkoa töissä. Vaikka työpäivän päätteeksi jäikin aina jonkin verran vapaa-aikaa, se että voi herätessään jäädä loikoilemaan omaan sänkyyn tai vain lukemaan kirjaa on uskomattoman rentouttavaa. Toisaalta, kun on loma-arkipäivänä kotona ei kunnolla tajuakaan, että nyt todella on loma. Lähinnä potee lauantaifiilistä, vaikka normaali arkielämä pyörii koko ajan ympärillä. Maaseudulla kesä tuntuu jotenkin paljon todellisemmalta, mm siinä muodossa että taisin viime viikolla yhtenä päivänä viettää kuusi tuntia poimimassa mansikoita - ja vielä ihan täysin vapaaehtoisesti.

Perjantaina olisi sitten edessä rippileirille lähtö, tämän päivän riparitapaamisen perusteella odotan todella innolla. Toivottavasti ei ole näin tuskaisan kuuma koko viikkoa, vaikka aurinko saisikin paistaa. Voi tulla muuten mielenkiintoinen pyöräilymatka.