(liittyen Sir JoN:n kommenttiin)

Itse en osaa raamattua ulkoa, joten siltä pohjalta on hankala lähteä väittelemään, mutta oma kokemukseni on, että raamattua voi käyttää myöskin tässä asiassa sekä puolesta että vastaan.

En tiedä ketä pitäisi paheksua, raamatun "kirjoittajaa" vai raamatun käyttäjää. Olkootkin kaikki tekstit pyhän hengen vaikutuksesta, on inhimillisyys silti päässyt imeytymään kirjaimiin ja muokkauksiin ja valikointiin ja uudelleen muokkauksiin(esim kääntäminen) ja tulkitsemiseen. Riittääkö välikäsien tuoma epävarmuus kumoamaan oheisohjeet? Ilmeisesti ei(ainakaan joidenkin mielestä).

Mielestäni pitäisi kiinnittää eniten huomiota raamatun punaiseen lankaan, eli esimerkiksi rakkauden kaksoiskäskyyn jne, mutta tietenkin jos jotain perusteluja löytyy myös raamatun ulkopuolelta on se asia erikseen.

Lisäksi voisin myös mainita, että kirkko on enemmän ihmisestä kuin Jumalasta, mutta juuri siksi kannattaa vaikuttaa, sillä vastassa ei suinkaan ole itse Jumala.

Armahtakoon minua syntistä, jos toiminkin Jumalan vihaa vastaan.

Kerttu: "Homot ovat ihmisiä siinä missä muutkin, ja mielestäni myös vihkimiskelpoisia, vaikka jotkut perustelevatkin vanhoillista kantaansa sekä hengelliseen että fyysiseen puoleen turvautuen."

Kyllä he ovat "vihkimiskelpoisia", tosin eivät kirkossa ... mikäli kirkon pohjana on Raamattu. Ehdottomasti sekulaarisen yhteiskunnan tulisi heille antaa ko. oikeus siinä missä se muillakin on, mutta kirkkoa ei tähän tule sotkea mukaan. On täysin ymmärrettävää, että papit harkitsevat kirkon vihkimisen lakkauttamista, koska silloin kirkon ei tarvitsisi tehdä kompromisseja Raamatun ja kansan nuoleskelemisen väliltä.

... ja mainitsemasi "unelmahäät" ovat täysin sinun ja tulevan puolisosi päätettävissä. Itse kun naimisiin menin, niin aamulla kaverit+perhe maistraattiin (... koska en kuulu kirkkoon) ja seuraavana päivänä Seurakunnassa siunaus-tilaisuus.

Kerttu: "Maailma muuttuu, koittaisitte hyväksyä sen tosiasian."

Tietenkin maailma muuttuu, mutta kirkon ei tulisi muuttua maailman mukana vaan pysyä omassa perustuksessaan, eli Raamatussa. Lisäksi se, että maailma muttuu, ei automaattisesti ole positiivinen asia.

Kerttu: "... on myös pappeja, jotka haluaisivat vihkiä homoja, joten mikseivät he saisi tehdä sitä?"

Toki he saavat niin tehdä, kunhan vain vihkivät heidät kirkon ulkopuolella. Mikäli kirkkon pohja on Raamatun sanassa, niin silloin mainitut papit eivät niin saisi tehdä; koska se on Raamatun vastaista. Mikäli jonkun papin on välttämätöntä tehdä Raamatun vastaisuuksia, niin kannattaisi sellaisen papin mieluummin vaihtaa alaa.

Kerttu: " ... uskonkin että jos tämä tempaus todella onnistuu niin kyllä moni ihminen eroaa kirkosta."

Hyvä onkin mikäli eroaa ... siinä silloin erotetaan jyvät akanoista ja kirkkoon jäävät ne, joita uskon asiat oikeasti kiinnostaa ... ja jotka eivät ole siellä vain tavan vuoksi.

Kerttu: " ... Menetän uskoni kirkkoon tällä menolla. ):"

Ei siihen kirkkolaitokseen kannatakaan uskoa, vaan siihen, mihin ko. laitos yrittää perustaa oman olemuksensa; eli Raamattuun.

Hyvä, että tätäkin kysymystä pohditaan täällä Fleimissä.
Jos kirkko luopuisi vihkioikeudesta, avioliittoonvihkiminen  muuttuisi avioliiton (tai parisuhteen) siunaukseksi. Tällaisia siunauksia, on kirkossamme runsaasti jo nyt sillä papilla ei oikeutta vihkiä sellaista pariskuntaa, jossa toinen osapuoli ei kuulu kirkkoon tai ei ole käynyt rippikoulua. Käytännössä avioliiton siunauksen ja avioliittoon vihkimisen välillä ei tilaisuuden kulussa ole montaakaan eroavaisuutta - ainoastaan juridinen osuus tippuu pois. Käytännössä myös tulevaisuuden hääpäivän järjestyksessä toimitaan kuten nykyäänkin parit toimivat - kohdat kaksi ja yksi vaihtavat paikkaa eli ensin käydään maistraatissa ja sitten siunataan solmittu liitto.

Maailma muuttuu ja asiat kirkossakin muuttuvat. Joskus itselle mieluiseen suuntaan, joskus taas vähemmän mieluisaan suuntaan. Itse olen kokenut parhaaksi yrittää vaikuttaa kirkossa asioihin, jotka koen tärkeäksi, mutta niin että en sido niihin omaa uskoani tai kirkon jäsenyyttäni. Ajattelen, että jos eroaisin kirkosta kun jokin asia ei ole niinkuin haluan, se tarkoittaa sitä, ettei se ehkä koskaan myöhemminkään tule olemaan niin. Jos kaikki muutoshaluiset päätyvät eroamaan kirkosta, jäljelle jää vain muutoksen vastustajia. Siksi esimerkiksi syksyllä käytävät seurakuntavaalit ovat tärkeät. Ahkeralla vaalityöllä asiat muuttuvat. Vähitellen, pikkuhiljaa, mutta aivan varmasti.

Kiitos blogistasi! 

ps. eilen samasta teemasta bloggasi eräs pappi Kotimaa24.fi:ssä otsikolla  "Me emme leiki enää kenenkään kanssa"

Ja tämä on tosiaan oma mielipiteeni, eikä sen tarkoitus ole loukata ketään, ja olisikin mukava kuulla myös teidän muiden kantanne asiaan.