Viime viikon torstaina koitti vihdoin päivä, jona heräsin aikaisin aamulla pakkaamaan loput tavarat, nousin juna-asemalle vievään bussiin, raahasin laukun junaan ja junasta lentokentälle ja istuuduin lopulta Kööpenhaminan kautta Helsinki-Vantaalle matkaavaan koneeseen. Taakse jäivät Xylokastro, lasten kulttuurikeskus, lämpö, aurinko ja ihan liian monta rakasta ihmistä.

Suomeen palattuani olen pohtinut kovasti, muuttiko Kreikka minussa jotakin. Ennuste oli, että Kreikasta palaa ruskettuneena, blondina, ja lihoneena: nämä kaikki ainakin toteutuivat, vaikka tukkani onkin enää blondi lähinnä latvoista. Tavoitteinani (jotka piti on arrival seminarissa kirjata ylös) oli tulla itsenäisemmäksi, oppia kreikkaa ja saada uusia ystäviä. Tulin  huikeasti itsenäisemmäksi, mikä on ehkä väistämätöntä, kun lähtee yksin vieraaseen maahan, opin kreikkaa ihan kiitettävästi, sen verran kuin sitä työssäni tarvitsin, ja tutustuin lukuisiin ihaniin ihmisiin. Varmaa ei tietenkään ole, keihin heistä vielä pidän yhteyttä muutaman vuoden kuluttua, mutta toivoisin tietysti kontaktin säilyvän mahdollisimman moniin.

Muuten Suomeen tuleminen muistuttaa aika lailla Kreikkaan tulemista. Aluksi ei tajua ollenkaan, missä maassa on – nykyään liikutaan ihan liian nopeasti lentokoneilla ja muilla. Näen edelleen joka yö unta siitä, että olen Xylokastrossa. Tuntuu oudolta kuulla suomea: oikeastaan minua ärsyttää, että ymmärrän taas, mitä ihmiset puhuvat toisilleen vaikka kadulla, kun kellään ei ole mitään kiinnostavaa sanottavaa, ja etenkin radiopuheen ymmärtäminen rasittaa. Puhun edelleen välillä vahingossa englantia tai kreikkaa. Katselen kadulla ihmisiä ja luulen heidän olevan vapaaehtoiskavereitani. Toisaalta olen tyytyväinen esimerkiksi suihkusta tulevasta lämpimästä vedestä ja suomalaisesta ruuasta.

Elämän karu totuus on, että kaiken hauskan täytyy loppua joskus. Olisihan tarina, jolla ei ole loppua lainkaan, aika pitkästyttävä, vaikka muuten kuinka mukava olisikin. Samoin siis loppuu tämä blogi, sillä nyt Adan on aika jäädä toipumaan kokemuksistaan ja suuntaamaan uusiin haasteisiin. Kiitos kaikille lukijoille, säännöllisille ja satunnaisille, tutuille ja tuntemattomille! Toivottavasti teille oli tästä iloa!

Jos jollakulla on kysyttävää EVS:stä, Kreikasta, tai mistä tahansa muusta tähän blogiin liittyvästä asiasta, ottakaa rohkeasti yhteyttä sähköpostilla ada.hyvarinen (at) saunalahti.fi!