Jeesus-suklaata ja tonttupipareita

Tietoja

Julkaistu 02.12.2008 00:00

Kirjoittanut Elina Ström

Kauppakeskuksen tonttu-pukki-poro-vilskeessä kierrellessä harvemmin muistuu mieleen, että joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Joulun perinteet ja tavat ovat peräisin eri puolilta maailmaa, eikä kaikkiin liity mitään kristillistä sanomaa. Tonttujen ja pukin läsnäolon ei silti tarvitse himmentää joulun ilosanomaa.

Uskonnolliset symbolit herättävät välillä kiivaitakin tunteita. Joulun alla kristityt saivat oman "Muhammed-pilapiirroskiistansa", tosin hieman laimeammassa mittakaavassa. Saksalainen liikemies halusi tuoda perinteisiä uskonnollisia arvoja kaupalliseen maailmaan, ja keksi valmistaa suklaa-Jeesuksia tonttujen ja pukkien seuraksi.

Hänen ideansa ei kuitenkaan herättänyt vilpitöntä ihastusta. Saksan kirkot pillastuivat liikemiehen markkinoille tuomista suklaasta valmistetuista Jeesus-hahmoista. Ensin protestanttinen kirkko ilmoitti pitävänsä koko ideaa mauttomana. Katoliselta kirkoltakaan idea ei ole saanut sen kehuja.

"Makean herran" markkinoille tuonut Frank Oynhausen ei oikein jaksa sulattaa kirkkojen reaktiota. Halusihan hän vain tuoda kristillisen vaihtoehdon suklaatonttujen ja -pukkien sekaan. Eikä mies todellakaan aio luovuttaa, vaikka kirkot kuinka toitottavat kultafolioon käärityn Jeesuksen sopimattomuudesta karkkikaupan hyllylle.
"Vielä jonain päivänä vien näitä maailman joka kolkkaan", Oynhausen uskoo.

 TAIVAALLISET PIPARKAKKUJOUKOT 

Suklaan lisäksi jouluherkkuihin kuuluvat ehdottomasti piparkakut, joita on kutsuttu myös enkelten leiväksi. Jeesuksen muotoista piparimuottia ei ilmeisesti ole saataville, mutta enkelipiparit ovat varsin yleisiä.
Piparkakkutalojen lisäksi piparitaikinasta on työstetty myös kokonaisia seimiasetelmia. Mitäköhän Saksassa sanottaisiin pyhästä piparkakkuperheestä, jonka yläpuolella hohtaa ruskea tähti?

Jouluperinteemme ovat yhdistelmä kristillistä ja vanhaa suomalaista, skandinaavista ja muitakin perinteitä. Saksasta tulivat meille muun muassa joulukirkko, Tiernapojat, koristeellinen joulupuu, joka ei välttämättä aina ollut kuusi sekä piparkakut, joita keskiajalla valmistettiin luostareissa.

Joulupukin juuret sen sijaan juontavat juurensa Vähän-Aasian Myran piispa Nikolaukseen (St. Nicholas), jonka kerrotaan avustaneen vähäosaisia köyhiä. Nykypukin imagoon on sekoittunut matkan varrella hollantilaista Sint Klaasia, amerikkalaista Santa Clausia, brittiläistä Father Christmasia, juutalaista Hanukkah-miestä ja Coca Cola Companyn brändipukkia.

Pukki-nimitys juontuu supisuomalaisesta sarvipäästä, joka ennen kiersi talosta taloon joulupyhinä tuohinaamioineen ja nurinpäin käännettyine turkkeineen, pelotteli lapsia ja kerjäsi talonväeltä ruokaa ja ryyppyä.

 PAKANALLISIA MAUSTEITA 

Tontut sopivat hyvin suvaitsevaisuuden apostoleiksi. Ne muistuttavat maahisista ja hengistä, joiden kanssa pakanalliset esivanhempamme viettivät hämärät talvi-illat. Eräs vanha kappalainen totesi joulusaarnassaan lapsille: "Joulupukki tykkää kilteistä lapsista, Jeesus tuhmista".

Porsaallakin on oma merkityksensä. Sen on uskottu tuovan onnea, vaurautta ja kaikkinaista maallista hyvää. Ne eivät siis ole erityisesti kristillistä vaan pakanallista symboliikkaa. Possua nauttiessa voi myös muistaa kuinka hienosti pakanallinen keskitalven juhla, pimeän ja valon taistelu, sopi Kristuksen syntymän juhlinnan ajankohdaksi.

Jeesuksen syntymän oikeaa ajankohtaahan ei kukaan todella tiedä eikä se aluksi ketään kiinnostanutkaan. Egyptissä 300-luvulla alettiin ensimmäiseksi juhlia Jeesuksen syntymää, mutta se juhla vietettiin 6.1. eli siis vasta loppiaisena. Tärkeintä joulussa ei lopulta olekaan sen vieton oikeaoppisuus, vaan joulun sanoman tuoma ilo ja rauha.