Monessa mielessä uraauurtavan Bass'n Helenin taival jatkuu. Yhtyeen yhdeksäs studioalbumi kantaa nimeä Onnellinen. Levy tarjoaa taattua BnH-laatua vanhoille faneille, mutta toimii myös portinavaajana yhtyeen musiikkiin keltanokille.

Onnellinen-levyllä Bass'n Helen on säilyttänyt persoonallisen ominaissoundinsa, joka muodostuu pitkälti solistin Harri Heleniuksen äänestä, sen ihailtavan korvaamattomasta ilmaisuvoimasta, sekä tietystä yhtyeelle ominaisesta poljennosta. Toisaalta levy eroaa hiukan edellisistä, mikä osoittaa, ettei yhtye ole jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan pyrkii jatkuvasti eteenpäin.

Onnellinen esittelee todellisen tyylien kirjon. Jotkut kappaleet voisi lokeroida raskaaseen rokkiin, kun taas toiset soivat rennon soulahtavasti. Monipuolisuutta levylle tuovat taitavasti sovitetut jouset, joita käytetään perinteistä poiketen myös rytmisoittimina. Levyn parhaimmistoksi monen kappaleen kohdalla muodostuu taitava rytminkäsittely, joka tarjoaa yllätyksellisyyttä esimerkiksi sekoittamalla kappaleen alun kitarariffiä eri tahdinosalla lähtevään rumpukomppiin. Albumin avausraita Lähdetään on paketin ehdoton hitti.

Pohdiskelevat ja taitavat sanoitukset tarjoavat kuulijalle pureskeltavaa. Valmiita vastauksia etsivä joutuu pahasti pettymään. Enemmän elämänkokemusta omaavat kuulijat taas varmasti pitävät lyriikasta. Sanoituksellisesti hienoimmat laulut ovat avausraita sekä nelosraita Seitsemän.

BnH jatkaa Onnellinen levyn myötä omaa polkuaan, jota se on kulkenut jo 16 vuotta. Kokonaisuus on sopivan rouhea eikä ärsyttävän sliipattu, kiitos oman levy-yhtiön. Tällä levyllä luulisi BnH:n säilyttävän paikkansa radioiden soittolistoilla. Toivottavasti yhtyettä kohdellaan reilusti myös sekulaaripuolella hengellisestä sanomasta huolimatta. Ja sitten seuraavaa levyä innolla odottelemaan.