”Saattaa tulla pieni viivähdys”. Niinpä niin. Puolivuottahan on ihan sopivanmittainen viive. Noh, otetaan nyt sitten taas eloa senverran kiinni blogituksen muodossa.

Tosiaan, viimeksi kun bloggaili (krhmkesäkuunalussa) niin olin menossa Nakkilan suuntaan riparille yövalvojan pestiä hoitamaan. Tarkoitushan oli senjälkeen tulla Ylivieskaan, tehdä kesäopinnot kivasti valmiiksi, harjoitella vatsastapuhumista aktiivisesti ja blogittaa videoita. Kai oli sitten ihan liian yliarvostettua tehdä mitään suunnitelmia.

Karu totuushan kesämeininkien muutoksesta tulikin hyvin yllättävässä muodossa. Eräs kaveri laittoi Nakkilakeikan aikana viestin, että miten ois tulla tuuraamaan muutama viikko Vimpeliin, kun meni jalkansa jättämään hautakiven alle ja ei siten pysty kyseistä hommaa hoitamaan. Muutama leiri ja siitä palkkaa köyhälle opiskelijalle? I'm in. Niinpä siis suunnitelmat muuttuivat. Ei menty takas Ylivieskaan kuin hetkeksi, ei kerinny blogitella ja aiettätuliihanankiireniittenkesäopintojenkanssa <3....

Niinpäniin, keula kohti Vimpeliä. Voin sanoa, että on mielenkiintoinen paikka. Auta armias kun pesäpallosta on kyse, niin kirkolla on väkeä enemmän kuin uskois koko kylästä löytyvän. Sielläpä siis kaks varkkaleiriä ja yhden riparin viisaampana vietin. En kyllä kadu, että ovet aukeni näin mystisesti. Luojalla on jännä tapa toteuttaa suunnitelmiaan.

Mitä sitten Vimpelin jälkeen tapahtui? Noh, nokka takaisin Ylivieskaan ja ylläripylläri elokuu oli jo alkamassa. Sehän meinasi tasan sitä, että kaikki kesäopinnot verkossa odottivat tekijäänsä. Johtuen laiskuudesta ammattimaisesta aikataulutuksesta olin siis buukannut koko elokuun kyseisten verkkokurssien selättämiseen. En aio toistaa. En todellakaan. Siitä syystä sitten jäi tuo vlogittaminen, ei oikein ollut ehtinyt harjoitella mahastalöpinää tahi muutenkaan kerinnyt tekemään videomateriaalia valmiiksi niin puhtaasti tekniikan (äänittämisen ihana maailma <3) kuin aikataulujen pettämisen takia. Sitten ei huvittanut. Ja ei jaksanut. Ja viittinyt. Loputa ei kehannut ees alottaa tekemään mitään viiveen takia. Ja sitten olikon jo elokuun loppu.

Niin, mainittakoon tässä välissä, että Vimpelistä mukaan tarttui kissa. Pieni, mustavalkea ja hurja leijonapoika Rälläkkä. Ja KYLLÄ, nomen est omen.

Syksy oli sinänsä jännää aikaa – opinnot alkoivat vähäisen lomailun jälkeen, punainen tuutorhuppari piti vetää päälle ja valjastaa uusi poppoo tutuksi Rauskin meininkeihin. Hyvin ovat tuntuneet oppineen talon tavoille, mikä on ihan positiivista. Toinen vuosi toi tullessaan myös paljon uusia projekteja, kuten nyt tuutorointiin sisältyviä markkinointijuttuja, kuin myös puhtaassa hulluudessa työn alle otettu markkinointivideo (joka ehkä joskus tulee nettiin, ainakin niin vois olettaa). Kyseinen kymmenen minuutin klippi oli muuten MN-Festareilla nähtävillä Rauskin kojulla, jos joku sattui moisen ohi hiipparoimaan!

Ehkä siinä ois pääasiassa meininki tähänastisesta. Toki settiin kuuluu paljon rästiinjääneitä opiskeluita ahkeraa opiskelua ja muuta vastaavaa, mutta toisaalta koko viimevuoden loppupuolisko oli myös jossainmäärin etsikkoaikaa, jos niin voisi sanoa. Jumala oli taas kovin lähellä pienen ihmisen elämää. Toisinaan se 20 vuotta on ehkä sellane sopivan lyhyt aika tajutakseen oman mitättömyytensä maailmassa ilman iankaikkisen olemassaoloa. Voisin uskaltaa sanoa olleeni aika kurjaakinkurjempi tapakristitty. Sekun vaan on sellainen tapa, että tehdään niinkuin tehdään. Sisällöllä ei sinänsä merkitystä. Mutta sittenkun se sisältö tahtoo alkaa tehdä asioita elämässä, niin hupsistakeikkaa. Siinäpä sitä sitten ollaankin.

No mutta mitäs nykyisellä? Noh, kaikessa hulluudessani tulin hakeneeksi YTOn hallitukseen ja olen moisessa tutorvastaava vuoden 2012 hallituksessa. (YTO on siis ammattikorkean opiskelijakunnan paikallisjaosto). Samainen hulluus kai nyt tykkää vaivata päätä sitten pahemminkin, sillä menin sitten tekemään itselleni lupauksen, joka pitäisi kesään mennessä lunastaa – nimittäin Riparikuntoon 2012. Homman nimihän on sellainen, että kesässä kummittelee sellainen asia, kuin vaellusripari. Jos nykyisessä kunnossa sinne lähtisi, niin sieltä mettästähän tullaan pois ruumissäkissä hautajaissaattueen kera. Erittäin positiivinen tulevaisuuskuva siis. Nyt on siis n. puoli vuotta aikaa saada itsensä kisakireään kuntoon, mikä meinaa mm. kuntosalia ja maiharimarssia. Eikä siinä vielä kaikki! Kun kyseessä on RIPARIkuntoon, niin tottakai hengellisen elementin on ihan näppärä olla läsnä tässäkin jutussa. Tavoitteena olisi siis saada Raamattu luettua läpi kesään mennessä, koska on turhan vähälle jäänyt Sanan lukeminen elämässä ja jos nyt kerta haluaa kesätyöntekijää leikkiä, niin olisi parempi tietää asiansa. Tottahantoki tämän tueksi harrastetaan esimerkiksi virsimaratoneja, rukoustoistoja sekä sunnuntain salliessa enemmän tai vähemmän penkistänousuja. Njooh, jokatapauksessa ois tarkotus olla kesään mennessä valmis – niin fyysisesti kuin henkisesti (jos jälkimmäisessä voi ikinä olla ”valmis”).

… No miten tää projekti nyt sit lähtee käyntiin? Ainakin kuukauden kasvisvillityksellä. Kyllä, minä, aikuinen lihansyöjä, oon 31 päivää lakto-ovovegetaristi (kuka piruparka näitä termejä oikeen keksii?!). Miksi? No koska itsensäkiduttaminen ja masokismi ovat luontainen osa kaikkia parempielämä-projekteja. Ei poikkeuksia. Sitten pitäis hommata ne vaelluskengät ja alkaa taivallella kävellen pitkiä kävelyretkiä. Sen nyt luulis onnistuvan. Ja sitten on se sali. Ei, en oo harrastanut aiemmin (kunnolla) kuntosaleja, joten tää nyt on se aika jännä osio tässä projektissa. Saa ny toivoa, että siellä tulee käytyä. No ei kait tää nyt ole niin kamala projekti, kuin vaikka vuoden suklaatta oleminen?

Mitäpä muuta sitten näin alkuvuoteen? Noh, helmikuussa alkaisi harjoittelu ja Ylistaro kutsuu kivasti! Ihan pienellä jännityksellä jo oottais, että alkais kyseene jakso. Muutempa ei oikein erikoisempia, mitänyt yrittää saada riimejä järjestykseen ja sointuja soitettua päälle. Kaikkea jännää aatoksessa biisien osalta taas. Niin, oliha mulla se projektinimi Hengenvaara kans kesällä, se o vähän jääny vaiheeseen, ei oikeen verseä eikä riffiä osaa kehitellä. Njaah, kaitpa siihenki jossain vaiheessa jotain järkevää tulee. Vanhat lyriikat tuntuu alkavan elää vähän enemmän mielessä, jospa niihin ois oppinu veistämään jotain fiksua... vaikka kaikki tämäkin on turhuutta ja tuulten tavoittelua. Kyllä, olen Saarnaajaa lukenut.

Mutta tällaista, päivitetään nyt sitte kerralla enemmän ku ei pienissä erissä kehannu. Saa muistaa rukouksessa pientä projektiani, joka toisaalta on aika tärkeäntuntuinen tällä hetkellä elämän kannalta. Kokeillaan jos vaikka jaksais blogittaa tänä vuonna ahkerammin – en kyl mene lupaamaan! Entäs vlogit? Noh... saa nähä. Jos alkaa motivaatiota tulla tapella tekniikka kuntoon, ni sitten kyllä. Ehkä. Kait. Vois. En tiiä.... ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!

J With!

- Karmiininpuna out.