- Tietoja
- Julkaistu lauantai, 11 helmikuu 2012 15:10
- Kirjoittanut Elina Ström
Vaikka presidentti saatiin jo valittua, eivät vaalit ole suinkaan tältä keväältä ohi. Nyt voit siirtää Väyrys-mukit, Pekka-paidat ja Sauli-viirit hyllylle odottelemaan ja keskittyä täysillä jännittämään 13. helmikuuta pidettäviä kirkolliskokousvaaleja. Fleimin kirkolliskokousjuttusarjan kolmannessa osassa tutustutaan 20-vuotiaaseen Heikkiin, jolla on vaaleissa äänioikeus.
| Toisin kuin presidentinvaaleissa kirkolliskokousvaaleissa ei saa äänestää kuka tahansa täysi-ikäinen Suomen kansalainen. Reilu vuosi sitten pidetyissä seurakuntavaaleissa kaikki 16-vuotta täyttäneet kirkon jäsenet saivat äänestää, ja silloin valittiin edustajat seurakuntaneuvostoihin ja kirkkovaltuustoon. Lähestyvissä kirkolliskokousvaaleissa äänioikeus on vain papeilla ja seurakuntien luottamushenkilöillä. |
Helsinkiläinen Heikki Vallinoja tuli valituksi viime vuonna Herttoniemen seurakuntaneuvostoon. Hänellä on siis äänioikeus myös kirkolliskokousvaaleissa ja valta vaikuttaa siihen, ketkä 64 maallikkojäsentä päättävät asioista kirkolliskokouksen kautta seuraavat neljä vuotta.
Seurakuntavaalien ehdokkaaksi Heikki päätyi seurakuntansa nuorisotyönohjaajan ehdotuksesta. Vaalien teemana oli silloin erityisesti nuoret, sillä äänioikeus oli ensimmäistä kertaa jo 16-vuotialla.
"Olisihan se mielenkiintoinen kokemus", Heikki ajatteli ehdokkaaksi suostuessaan, mutta ehti kesän aikana melkein unohtaa koko asian. Syksyn tullen käynnistyivät ehdokkaiden yhteiset kampanjat ja niiden lisäksi Heikki levitti sanaa omille tutuilleen. Jopa vanhemmat kantoivat kortensa kekoon mainostamalla hyvää ehdokasta kuorokavereilleen.
Kampanjointi tuotti tulosta ja Heikki tuli valituksi seurakuntaneuvostoon ja varajäseneksi kirkkovaltuustosta.
"Neuvostossa olen oppinut paljon seurakunnan toiminnasta ja saanut nähdä, miten erityisesti talousvaikeuksien aikaan rahojen käyttöä joudutaan miettimään tarkasti. Seurakuntaneuvostomme on kuitenkin täynnä mukavia ihmisiä ja kokouksiin on kiva mennä."
Tulevalla luottamusmieskaudellaan häntä huolestuttaa mahdollinen muutto. Moni nuori luottamushenkilö asuu kotonaan valituksi tullessaan, mutta saattaa seuraavan neljän vuoden aikana muuttaa omilleen. Aina uusi koti ei löydy vanhoilta kulmilta, vaan vaikkapa opiskelija-asunnosta kampuksen läheltä. Mikäli luottamushenkilö muuttaa pois seurakuntansa alueelta, hän joutuu luopumaan luottamustehtävistään saman tien.
Tällä hetkellä Heikki asuu vielä vanhempiensa luona ja opiskelee toista vuotta Pop & Jazz Konservatoriossa pääinstrumenttinaan vetopasuuna. 13.2. pidettäviin kirkolliskokousvaaleihin hän ei edes harkinnut lähtevänsä ehdokkaaksi.
"Olen vielä opiskelija ja armeijakin on käymättä. Jos kirkolliskokoukseen haluaisi päästä, pitäisi pystyä tekemään ihan sataprosenttisesti töitä sen eteen, tutustua ihmisiin ja solmia kontakteja."
Oma ehdokas, jota äänestää, hänellä on jo tiedossa. Viime viikkoina postiluukusta on tipahdellut tiuhaan vaalimainoksia ja tutut seurakunnasta ovat nykineet hihasta ja vinkanneet omista hyvistä ehdokkaistaan. Heikin valinta osui kuitenkin entuudestaan tuttuun henkilöön, joka sai Heikin vakuuttuneeksi suvaitsevaisten arvojensa, nuorten asian ajamisen ja kokemuksensa perusteella.
Mihin Heikki sitten toivoo ehdokkaansa voivan vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
"Vaikka tämä kliseeltä kuulostaakin, niin nuorissa on seurakunnan tulevaisuus. Lapsi-, varhaisnuoriso- ja nuorisotyöhön täytyy panostaa kunnolla. Haluan myös antaa ääneni suvaitsevuuden puolesta."
Juttusarjan aiemmissa osissa selitettiin kirkolliskokous pähkinänkuoressa ja tutustuttiin nuoreen ehdokkaaseen.
Kirkolliskokousvaalit 13. helmikuuta 2012
