- Tietoja
- Julkaistu maanantai, 19 joulukuu 2011 00:07
- Kirjoittanut Tuija Pyhäranta
Joulupukkielokuvien tekijöitä on tänä syksynä askarruttanut kysymys joulupukin aikatauluista. Miten pukki voi ehtiä yhdessä vuorokaudessa kaikkien maailman lasten luo? Fleimin esittelyssä syksyn uutuusanimaatiot sekä yksi klassikko.
Oletko törmännyt kiertokirjeeseen, jossa pohditaan joulupukin aikatauluongelmaa? Vuosia kiertäneessä kirjeessä on laskettu, kuinka nopeasti pukin täytyisi liikkua ehtiäkseen kaikkien pukkia odottavien lasten luo: Jos maailmassa on 375 miljoonaa kristittyä lasta, yhdessä perheessä noin 3,5 lasta ja jokaisessa kodissa vähintään yksi kiltti lapsi, pukin täytyy kyläillä yhden vuorokauden aikana 108 miljoonassa kodissa. Kuten arvata saattaa, urakasta selviytyäkseen täytyisi matkustaa ääntä nopeammin, ja vierailuaikaa jäisi silti vain sekunnin murto-osa.
Joulupukkiin uskovien lasten näkökulma pukin aikatauluihin ei ole ihan näin tieteellinen. Joulupukki ehtii kaikkiin koteihin, koska pukki nyt on pukki ja hänelle mikä vain on mahdollista. Aikuiset kuitenkin kaipaavat vakuuttavampia perusteluita, ja niinpä elokuvantekijät ovat tarttuneet teemaan urakalla. Parhaimmillaan elokuvien tarjoamat vastaukset kannustavat filosofiseen pohdintaan uskon ja tiedon suhteesta, pahimmillaan ne ovat mekaanisia, tylsiä ja epäuskottavia.
Fleim esittelee syksyn uudet pukkielokuvat ja yhden klassikon vuosien takaa.
Maaginen kristalli (2011) 
Suomalais-italialaisessa Maagisessa kristallissa joulu on vaarassa, sillä pukin ilkeä kaksoisveli haluaa kaapata bileet omaan käyttöönsä. Niinpä katala Basil on varastanut pukin monistautumisen mahdollistavan – ja siten tiukkaa aikataulua helpottavan – taikakristallin. Enää vain viaton lapsi voi pelastaa joulun. Saattaa kuulostaa perinteiseltä jouluseikkailulta, mutta eipä ole.
Maaginen kristalli panee jouluperinteet uusiksi yhdistelemällä tuttuja kristillisiä ja maallisia joulusymboleita, vanhaa nuuttipukkiperinnettä ja sekoittamalla joukkoon vielä sci-fi-mausteita. Elokuvan kohdeyleisöä ovat perheen pienimmät, mutta heitä pukkia monistava maaginen kristalli saattaa hämmästyttää. Siis oliko niitä pukkeja nyt yksi vai sata?
Artturi Joulu (2011) 
Sympaattinen ja taidokkaasti tehty Artturi Joulu vastaa pukin aikatauluongelmaan palkkaamalla ison ja huippukoulutetun tonttuarmeijan hieman höpsön ja jo eläkeikää lähestyvän pukin avuksi. Huipputeknologian avulla pukki todellakin matkustaa valoa nopeammin, ja toimistotontut huolehtivat siitä, että joka maassa osataan käyttäytyä paikallisten jouluperinteiden mukaisesti. Pukin päämaja muistuttaa toisaalta YK:n päämajaa ja toisaalta Pentagonia.
Vaikka Artturi Joulussa joulupukin maailma on teknologian kyllästämä, mahtuu siihen myös runsaasti lämpöä, huumoria ja välittämistä. Vanha pukkivaari viljelee sitä paitsi niin paljon viittauksia 1900-luvun historiaan, että tämän elokuvan pääasiallista kohdeyleisöä taitavatkin olla jo aikaa sitten pukkiuskonsa menettäneet aikuiset.
Napapiirin pikajuna (2004) 
Vuonna 2004 julkaistu Napapiirin pikajuna on nuoresta iästä huolimattaan jouluanimaatioiden klassikko. Elokuvassa nuori Steven pohtii, mahtaako pukki sittenkään olla olemassa. Onhan se nyt aika epäuskottavaa, että joku ehtisi käydä kaikissa kodeissa, laskeutua ison mahansa kanssa amerikkalaisittain savupiipusta ja vielä mutustella talon väen jättämät eväspiparit. Jouluyönä Steven kuitenkin pääsee Napapiirin pikajunan kyytiin ihmeelliselle matkalle kohti Joulupukin päämajaa. Matkalla Steven tapaa monta uutta ystävää ja joutuu pohtimaan uudestaan suhdettaan pukkiin.
Napapiirin pikajuna on paitsi hauska ja koskettava joulutarina, myös lapsenomaisen, vahvan uskon ylistys. Toisin kuin syksyn uutuuselokuvat, tämä elokuva ei paljasta, miten pukki ehtii jokaiseen kotiin. Joulupukki taitaa olla pohjimmiltaan uskon asia.
Yksi versio joulupukki-kiertokirjeestä löytyy Tieteen Kuvalehden joulukalenterista
