- Tietoja
- Julkaistu maanantai, 28 marraskuu 2011 10:27
- Kirjoittanut Elina Ström
Suljettu uskonnollinen yhteisö tarjoaa turvallisen suojapaikan tuulisessa maailmassa, mutta lämpöä riittää vain niin kauan, kun pystyy noudattamaan yhteisön sääntöjä. Ne pakottavat myös valitsemaan - hylkää rakkautesi tai me hylkäämme sinut.
Beigen sävyiseen pukuun pukeutunut mies tulee kättelemään eturivin katsojia ennen esityksen alkua ja toivottaa "Jumalan rauhaa". Teatterin sijaan katsoja tuntee tulleensa Jehovan todistajien kokouksessa. Pian kaikuukin jo heleä veisuu: "Vain totuuden tie parhaan elämän takaa, et löytää voi sen parempaa."
Sara (Rosanna Kemppi) ja Teea (Anna-Maija Tuokko) ovat vilpittömin mielin mukana yhteisössään, mutta myös niin sanottujen tavallisten nuorten maailma juhlimisineen kiinnostaa. Teea polttaa, juo ja juhlii salassa, mutta lähtee ajoissa kotiin ja onnistuu pitämään julkisivun siistinä. Sara taas tekee kohtalokkaan virheen lähtiessään kerran Teean mukaan diskoon - hän menee ja rakastuu. Ja mikä pahinta, yhteisön ulkopuoliseen rokkaripoikaan.
Saran kuusihenkisen perheen jäsenten suhteet yhteisöön ovat vaihtelevat ja ristiriitaiset, mutta silti he ovat kaikki tavalla tai toisella siitä riippuvaisia. Vanhempien eron jälkeen äidin on pakko roikkua kokouksissa mukana, jottei häntä eestettäisi näkemästä lapsiaan. Vanhin lapsi Joonas on "lukenut väärän kirjan" ja erotettu sekä yhteisöstä että perheestään, kun taas perheen kuopus Aleksi nostetaan tuolille saarnaamaan väkevästi Raamatusta.
Näytelmän päähenkilönä on kuitenkin Sara, jonka tapaamiset ihastuksensa Tuukan kanssa sujuvat aluksi viattoman suloisesti, joskin Saran uskonnollisuus herättää pojassa kysymyksiä. Erään tapaamisen jälkeen Sara myöhästyy viimeisestä junasta kohtalokkain seurauksin. Hän joutuu suurten valintojen eteen: elää joko yhteisön säännöillä tai täysin sen ulkopuolella
Yhteisön säännöt ovat tiukat: synttäreitä tai joulua ei juhlita, ei alkoholia, ei käydä armeijaa, ei äänestetä, ei kaveerata ei-uskovien kanssa, eikä herran tähden harrasteta esiaviollista seksiä, mutta kokouksissa on käytävä säännöllisesti. Ohjeet näkyvät myös lasten arjessa. 18-vuotiaalla Saralla ei ole kännykkää ja pikkuveli ei ole uskoa silmiään, kun äidin luona on ihan oikea telkkari, jolla voi katsoa muutakin kuin videoita. Ja mikäli harhapoluille eksyy, pitää käydä tunnustamassa tekonsa yhteisön vanhimpien (lue 'miesten') luona.
Saran hämmennystä ja ristiriitojen repimää mieltä tuodaan hienosti esiin näytelmässä. Kun hän on tapaa salaa ihastustaa, kuiskuttelevat ympärillä joka suunnasta lähetyvät lahkon jäsenet. Ja kun Sara joutuu vanhimpien tentattavaksi pojan luona viettämänsä yön jälkeen, hinkkaavat naiset itseään räteillä kuin olisivat pahastikin saastuneita.
Kaksi maailmaa -näytelmä tarjoaa paljon ajateltavaa. Helposti samaistuttavat päähenkilöt tuovat eteen yhteisön elämän (vaihto)ehdottomuuden. Totaalisen uskontokielteinen käsiohjelma latistaa hieman tunnelmaa, mutta muuten esitys sopii hyvin vaikka seurakunnan porukalla katsottavaksi.
Kaksi maailmaa Helsingin kaupunginteatterissa, ensi-ilta 9.11.2011
