- Tietoja
- Julkaistu tiistai, 16 elokuu 2011 09:53
- Kirjoittanut Noora Wikman
Nuorten keskuksen kansainväliset rippikoulut vievät isoseksi yli seurakunta- ja maanrajojen. Fleim otti selvää, mitä kansainväliseltä isoselta vaaditaan. Tänä kesänä järjestettiin 50. kansainvälinen leiri.
Nuorten keskuksen järjestämät kansainväliset rippikoulut keräävät yhteen nuoria kirjaimellisesti ympäri maailmaa.
”Omalla leirilläni on suomen lisäksi edustettuna 13 maata Belgiasta Viroon ja Arabiemiraateista Australiaan”, kertoo kurssisihteeri Elise Kyttä Nuorten keskuksesta.
Pietari Tuomasjukalla, 19, on kokemusta jo kolmelta kansainväliseltä leiriltä. Niin isosena kuin apuopettajanakin toiminut Pietari hakeutui kansainväliselle riparille, koska silloisen kotikaupungin oma rippikoulu ei innostanut.
”Pelkästään kv-riparin yleistunnelma ja siitä jäänyt fiilis olivat niin mahtavia, että tulin jatkoriparille ja isoskoulutus oli sille luonnollista jatkumoa.”
Kansainvälisellä leirillä tunnelma on Pietarin mukaan ennen kaikkea suvaitseva, ja koko 60-henkinen porukka ryhmäytyy nopeasti.
”En sanoisi, että suvaitsevaisuutta opitaan leirillä, sillä se tulee kaikilta luonnostaan heti alusta lähtien.”
Kansainvälinen rippikoulu ei sinänsä eroa tavallisesta rippikoulusta millään tavoin, eikä isoseltakaan vaadita kielitaidon lisäksi erityislahjoja. Koska opetus on joko suomeksi tai englanniksi, on ainakin osan isosista pystyttävä vetämään Raamattu- ja pienryhmätunteja englanniksi. Pelkällä suomellakin kuitenkin pärjää, sillä kaikki ohjeistukset annetaan molemmilla kielillä.
”Eikä englannin suhteen vaadita täydellisyyttä”, Pietari rohkaisee.
Haastavinta kv-ripareilla on Pietarin mukaan isoseksi pääseminen, sillä halukkaita on paljon. Isospaikoissa ovat kiintiöt tytöille ja pojille, suomesta tuleville ja ulkomailta tuleville, mutta valitettavasti halukkaita jää myös ulkopuolelle. Muutoin isosen tehtävät – ja haasteet ovat varsin samanlaisia kuin minkä tahansa seurakunnan riparilla.
”Omasta jaksamisesta muistettava huolehtia melkein kaksiviikkoisella leirillä. Myös kaverin ja auktoriteetin aseman välinen tasapainoilu voi olla vaikeaa niin isosille kuin apuopettajalle,” Pietari miettii.
Maailma pienenee, Suomi tulee tutuksi
Elisen Kytän mukaan monelle ulkosuomalaiselle nuorelle rippileiri on eräänlainen suomalaistamisprosessi, jonka aikana liitytään suomalaisen vanhemman ja suvun perinteisiin.
Ulkosuomalaisten lisäksi leireillä käy myös Suomessa asuvia nuoria, joille yksi suurimmista leirin eduista on maailman pieneneminen.
”Elinikäisiä ystäviä tulee myös kansainvälisiltä leireiltä, kuten riparilta yleensäkin. Nyt kavereita vain on ympäri maailmaa.”
Myös ulkosuomalaisille nuorille on tärkeää saada omanikäisiä kavereita Suomesta.
Kansainväliseen rippikouluun on yleensä kova tunku.
”Osa ei jostain syystä halua tai voi olla omassa seurakunnassa, osalla on aikaa vievä harrastus ja osa haluaa päästä sukulaisten kanssa samalle leirille”, luettelee Elise Kyttä syitä osallistua riparille oman seurakunnan ulkopuolella.
”Tiedän nuoria jotka haluavat riparille, josta eivät tunne ketään. He voivat olla esimerkiksi koulukiusattuja ja toivovat uusia kuvioita ja kavereita.”
Merimieskirkon toimintana alkunsa saaneita kansainvälisiä rippikouluja on järjestetty 1980-luvun lopulta lähtien, ja tänä kesänä järjestettiin 50. leiri.
