Kirjoittanut Antti Siukonen 23.07.2010 12:14 Viimeksi päivitetty 23.07.2010 12:42

Onnistuuko rukous virtuaalihahmolla?

Kun YouTubesta hakee hakusanalla Prayer, saa silmilleen videoita aina hevimusiikkivideoista kiiltokuvilla kuorrutettuihin siirappisiin videoihin. Mitä tehdä kun kumpikaan vaihtoehdoista ei tunnu hartaalta? Ei hätää. Oikeita langanpäitä seuraamalla myös verkossa voi päästä hyvän hartauselämän äärelle.

Verkkohartaudet jakautuvat kahteen pääryhmään. Ensinnä ovat yhdensuuntaiset hartaudet, jotka eivätkä sisällä kummempaa vuorovaikutteisuutta. Näitä ovat mm. Fleimin hartausikkunat, evl.fi:n pysäkkihartaudet sekä YouTuben hartaustarjonta. Toisena pääryhmänä ovat vuorovaikutteiset palvelut, joissa ihmiset tapaavat jonkin palvelun äärellä tiettynä ajankohtana yhteiseen hartauteen.

Jumalanpalveluksia ja rukoushetkiä on reaaliaikaisesti Suomen verkkosiionissa saatavilla muutamana päivänä viikossa. Virtuaalikirkko (http://www.virtuaalikirkko.fi) palvelee maailmaa chatillä terästetyillä jumalanpalveluslähetyksillä joka viikko. Verkkokirkko.fi tarjoilee silloin tällöin jumalanpalveluksia, mutta palvelussa on myös monenlaisia muita mausteita: hartaus-, rukous- ja haastatteluvideoita, konsertteja ja paljon muuta (http://www.verkkokirkko.fi). Liedon seurakunnan KirkkoTV:n jumalanpalveluksia on terästetty verkkokolehdilla ja vieraskirjalla (http://liedonseurakunta.fi/kirkkotv/).

Toive24.fi on palvelu, jossa voi sytyttää nettikynttilän haluamalleen asialle. Verrattuna analogiseen kynttilään, verkkokynttilät palavat pidempään ja kertovat myös muille, minkä asian vuoksi kynttilä on sytytetty. Palvelua ylläpitää IT-alan yritys Hexagon IT, joka tuottaa monien seurakuntien verkkosivuja. Yritys pyrkii palvelussa "kukin-tarkoittaa-kynttilällään-mitä-haluaa-ja-liittää-sen-mihin-uskontoon-tahansa-emmekä-halua-vahingossakaan-leimautua-kristilliseksi-palveluksi" -mentaliteettiin, mutta se ei paljon menoa tunnu haittaavan.(http://toive24.fi/)

Lastenkirkko.fi ansaitsee myös maininnan tässä yhteydessä. Palvelu on onnistuttu tekemään kohderyhmälle juuri oikeanlaiseksi. Lastenkirkko.fi:ssä lapset seikkailevat virtuaalisessa kirkossa, jossa voi pelata erilaisia pelejä, soittaa urkuja, rukoilla, katsella videoita tai vaikka leikkiä muiden kanssa hippa. (http://www.lastenkirkko.fi)

Second Lifessa moniulotteisesti

Villeimmästä päästä lienevät SecondLife-palvelussa toteutetut hartaudet. Niissä kukin osallistuja liikkuu luomallaan hahmolla 3D-ympäristössä ja osallistuu oman mikrofonin kautta yhteiseen hartauteen. Helsingin seurakuntayhtymän kirkkosaaren keskiviikkoillan hartauksissa on kävijöitä muutamista kymmeniin avatareihin. Suomalaisesta SL-hartauselämästä ei ole saatavilla videota, mutta seuraavasta linkistä voi katsoa, kuinka asia hoidetaan rapakon takana: http://www.youtube.com/watch?v=W0M4QUUsG1E sekä hieman maltillisemmin Anglikaanisessa sisarkirkossamme http://www.youtube.com/watch?v=IgBJHqUu9-U

Virtuaalihartauksissa yhteisiin rukouksiin osallistutaan copy&pastettamalla, mikrofoniin puhumalla, koneen äärellä itsekseen mutisten tai sitten vain seuraamalla. Omiin hahmoihin voi liittää erilaisia rukouseleitä ja muita animaatioita. Eleet ovat tosiasiassa pieniä ohjelmanpätkiä, joihin on rakennettu avatarin raajojen liikeradat. Tärkeämpää kuitenkin on, mikä hartauden sisältö on ja mitä se saa aikaan oman pään sisällä. Ei niinkään se, miltä avatar näyttää.

SecondLife-hartauksien satunnaisia ongelmia ovat häiriköt, jotka saattavat temmeltää kirkkoon vaikkapa heitellen kaikki virtuaaliset vaatteet päältään ja huudellen mitä sattuu. Yleisesti ottaen SecondLifen hartauselämä tapahtuu kuitenkin järjestävän tahon omistamalla maaperällä, jolloin häiriköt saadaan myös nopeasti pois häiritsemästä.

Sisältö ratkaisee

Fleimiin verkkohartaudet ovat Flashilla koostettuja kuvan, äänen ja tekstin yhdistelmiä. Yhdessä hartaudessa on yleensä neljä kuvaa, joiden päällä rullaavat tekstit. Taustamusiikin voi valita kolmesta vaihtoehdosta. Työstöön menee yleensä 1-2 työpäivää. Ensin mietitään aihe, kirjoitetaan tekstit ja valitaan kuvat ja musiikki. Sitten siirrytään Flash-ohjelmiston äärelle koostamaan teksti ja kuvat yhteen. Lopuksi ediotidaan musiikkinäytteet vastaamaan Teosto-sopimuksen mittaista enimmäiskestoa, tehdään bannerit, kirjoitetaan lyhyt kuvaus hartaudesta ja siirretään koko paketti linjoille.

Verkkohartauksien tekeminen on työlästä puuhaa. Mutta niistä saadun palautteen pohjalta niistä pidetään, ne koskettavat ja niitä toivotaan lisää.

Verkkohartaudessa tai hengellisen elämän toteuttamisessa netin kautta ei ole kysymys siitä, voiko koneen äärellä nauttia ehtoollista vai ei. Kysymys on siitä, voiko verkko olla väline, jonka kautta Jumala toimii. Ja miksei voisi.