- Tietoja
- Julkaistu 21.06.2010 13:27
- Kirjoittanut Noora Wikman
Etelä-Afrikassa käydään parhaillaan jalkapallon MM-kisoja, mutta maassa harrastetaan myös vähemmän näkyvää palloilua. SPR:n kampanja pyrkii nostamaan kisojen aikana esille isäntämaan lasten ja nuorten vaikean tilanteen.
Helsinkiläisen jalkapallojoukkueen Puotinkylän Valtin kymmenvuotiaiden junioreiden järjestämässä turnauksessa oli tarjolla innokkaita lipaskerääjiä kun kävi ilmi, että rahaa kerätään eteläafrikkalaisille nuorille jalkapalloilijakollegoille.
Huhtikuisessa turnauksessa lipaskeräyksen organisoinut jalkapalloäiti Hanna Kouva kertoo auttamishalun syntyneen SPR:n jäsenlehteä lukiessa.
”On pysäyttävää lukea pienen pojan haaveesta, että joskus voisi omistaa oman oikean jalkapallon, kun omissa nurkissa pyörii erimerkkisiä ja ominaisuuksiltaan erilaisia pelivälineitä riesaksi asti. Ja onhan meillä täällä varaa auttaa ja antaa omastamme.”
Etelä-Afrikassa parhaillaan käytävien jalkapallon MM-kilpailujen humussa maan sosiaaliset ongelmat jäävät pienemmälle huomiolle. Suomen Punaisen Ristin ja Suomen Palloliiton kampanjassa pyritään kisojen aikana nostamaan esille isäntämaan köyhillä alueilla asuvien lasten ja nuorten vaikea tilanne.
Etelä-Afrikka on yksi Afrikan mantereen vauraimpia maita, mutta väestön tuloerot ovat suuria ja johtavat pahimmillaan väkivaltaiseen rikollisuuteen. Etelä-Afrikan 49 miljoonan suuruisesta väestöstä 30 prosenttia on alle 15-vuotiaita. Nuoret ovat erityisen herkkiä köyhintä väestönosaa kiusaaville ongelmille, kuten päihteille, työttömyydelle ja rikollisuudelle.
Etelä-Afrikan Punaisen Ristin järjestämien jalkapallokerhojen tarkoituksena on innostaa nuoria harrastuksen pariin ja pitää heidät poissa kaduilta ja rikollisjengien otteesta. Jalkapallokerho on turvallinen tapa viettää aikaa koulun jälkeen, ja luonteva väylä luoda yhteisöön pysyvää toimintaa. Pelaamisen ohella nuoret oppivat tärkeitä taitoja elämää varten ja heitä valistetaan muun muassa seksuaaliterveydestä ja Aidsista.
Puotinkylän Valtin riveissä oltiin keräyksen jälkeen tyytyväisiä, sillä lipaskerääjät olivat innokkaita ja ihmiset auttoivat mielellään. Jalkapalloharrastuksen puitteissa tapahtuvan tukemisen hyödyllisyydestä ei ollut epäilyksiä kellään. Kun harrastukseen vielä liitetään lasten ohjausta ja valistusta, tuntui apu menevän oikeaan osoitteeseen.
”Näkeehän tuon omissakin junnuissa miten paljon lajista saa, muutakin kuin palloilun iloa: ystäviä, sosiaalisia taitoja ja mielekästä tekemistä”, Hanna Kouva toteaa.
